Ylivilkas lapsi päiväkodissa

Miten auttaa kotona lasta, joka on päiväkodissa ylivilkas ja levoton ja jonka on vaikea keskittyä ryhmän toimintaan, kun tarkkaavuus harhailee koko ajan muihin asioihin? Saimme vanhemmalta kysymyksen, johon vastaamme nyt blogissa.

Vanhemman kysymys: ylivilkas lapsi päiväkodissa

Eskari-ikäinen lapseni on levoton päiväkodissa muun muassa aamupiirissä, ruokailussa ja lepohetkillä. Hän hakee kavereiden huomiota pelleilemällä, jolloin hänen on vaikea kuunnella ja keskittyä siihen, mitä tehdään. Myös kotona rauhoittuminen on ajoittain vaikeaa, lapsi on kuin ”sähköjänis”. Mitä voin äitinä tehdä kotona, jotta lapsi oppisi rauhoittumaan? 

Ensinnäkin, et takuulla ole ainut 5-6-vuotiaan lapsen vanhempi, joka tällaista miettii. Erityisesti eskareilta odotetaan jo paljon omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta, mutta kaikkien eskarilaisten taidot eivät tähän vielä riitä. Moni päiväkoti-ikäinen ja eka-tokaluokkalainenkin tarvitsee vielä paljon aikuisen tukea oman toimintansa ohjaamiseen.

Tässä tekstissä ei oteta kantaa siihen, onko levottomalla lapsella ADHD vai ei. On paljon lapsia, jotka ovat hyvin vilkkaita, aktiivisia ja rauhattomiakin, mutta eivät silti täytä ADHD:n diagnostisia kriteerejä. Diagnoosi asetetaan aina vasta tarkan arvion perusteella. Tässä tekstissä käytetään termiä ”ylivilkas” kuvaamaan tällaista lasta, jonka on vaikea keskittyä ja joka on hyvin aktiivinen tai levoton.

On hyvä pitää mielessä, että vaikka vanhempi tekisi mitä, hän ei voi opettaa lasta toisenlaiseksi (esimerkiksi äärimmäisen vilkkaasta rauhalliseksi ja levolliseksi). On kuitenkin paljon sellaista, mitä vanhempi voi tehdä helpoittaakseen lapsen arkea, joka saattaa ylivilkkaan lapsen silmin välillä näyttää vähintäänkin kaoottiselta.

ylivilkas lapsi päiväkodissa

1) Vaali yhteistyösuhdetta päiväkodin kanssa

Vilkkaan lapsen kohdalla aikuisten keskinäinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Lapsi ei tahallaan ole ylivilkas ja tietää usein itsekin olevansa hieman erilainen kuin ryhmän muut lapset, joiden on helppo olla paikoillaan ja keskittyä tehtäviin. Lapsi varmasti käyttäytyisi toisin, jos vain osaisi.

Lapsen ylivilkkaus ei ole kenenkään vika: ei lapsen, vanhempien tai päiväkodin työntekijöidenkään. Siksi syyllisten hakeminen on turhaa. Lapsen kannalta on olennaista, että hänelle välittyy kuva siitä, että hänen ympärillään olevat aikuiset ovat hänen puolellaan, yrittävät auttaa ja haluavat hänen parastaan. Ylivilkasta lasta autetaan parhaiten ympäristöön vaikuttamalla, ei niinkään suoranaisesti lasta opastamalla.

Päiväkotiryhmässä voi olla paljon kokemuksellista tietoa siitä, miten auttaa ryhmässä vilkasta lasta. Sinä taas vanhempana tiedät, mikä juuri sinun lapsesi kohdalla toimii. Parhaimmillaan saatte nämä kaksi yhdistettyä hedelmälliseksi yhteistyöksi yhteisten keskustelujen kautta.

Päiväkodin kanssa käytävissä keskusteluissa kannattaa erityisesti pohtia:

  • mitkä ovat hankalimpia tilanteita ja mikä niissä tekee lapsen levottomaksi,
  • millaisissa tilanteissa lapsi on riittävän rauhallinen ja miksi,
  • miten ympäristö (esimerkiksi ihmisten määrä, meteli, visuaaliset ärsykkeet) vaikuttaa lapseen ja
  • millaista palautetta lapsi toiminnastaan saa.

2) Pidä huolta perusasioista

Pidä huolta perusasioista: kun lapsen elämässä vallitsee riittävä tasapaino levon, ravinnon ja liikunnan välillä, on helpompi keskittyä. Esimerkiksi nälkäisenä moni lapsi on ärtyisä ja mielenkiinto harhailee entistä helpommin, väsyneenä taas moni humpsahtaa herkästi ylivireystilaan.

Ylivilkkaan lapsen silmin maailma näyttäytyy usein aika sekavana. Jatkuvasti ympärillä tapahtuu kamalasti asioita, joista lapsi saattaa huomata joka ikisen (mikä on melkoisen kuormittavaa!) tai keskittyä täysin epäolennaiseen (ja unohtaen näin esimerkiksi kuunnella opettajan ohjeistusta). Sosiaaliset tilanteet, kuten päiväkotiryhmässä oleminen, saattavat kuormittaa ylivilkasta lasta.

Aktiivinen lapsi nauttii siitä, että hänellä on tekemistä. Toisaalta lapsi kaipaa vanhemmalta tukea siihen, että osaa hakeutua myös rauhoittavaan tekemiseen ja tasata sitä kautta kierroksia. On siis olennaista löytää tasapaino virikkeiden ja tasaisen arjen välillä. Voit miettiä yhdessä lapsen kanssa, mikä on sellaista tekemistä, mikä häntä rauhoittaa ja mihin hän jaksaa keskittyä vaikka vain hetkenkin aikaa: onko se legojen rakentaminen, iltasatu vanhemman kainalossa, hierontahetki, tietyn piirretyn katsominen eskaripäivän jälkeen? Kirjoittakaa vaikka asiat listaksi ja pidä vanhempana huoli siitä, että tällaisia hetkiä on arjessa päivittäin!

3) Auta lasta ohjaamaan omaa toimintaansa

Ylivilkkaan lapsen on usein haastava ohjata omaa toimintaansa. Lapsi menee impulsiivisesti tilanteesta toiseen, eikä oikein ehdi pysähtyä miettimään. Tai lapsi aloittaa jonkin tehtävän, joka jääkin kesken kun mieleen tulee jotakin muuta. Taito säädellä omaa toimintaansa ottaa usein harppauksen noin 6-7-vuotiaana.

Auta lasta ohjaamaan omaa toimintaansa. Esimerkiksi monimutkaisten sanallisten ohjeiden noudattaminen ja mielessäpitäminen on vaikeaa. Anna yksinkertaisia ohjeita, joita lapsen on helppo noudattaa: esimerkiksi sen sijaan, että sanot ”älä hyöri ja keiku siinä tuolilla” voit sanoa ”pidä peppu tuolissa, kun syöt”. Pilko ohjeet osiin: sen sijaan, että sanot ”tule nyt pukemaan ja mene sen jälkeen syömään aamupala”, anna lapselle vain yksi asia kerrallaan tehtäväksi.

Vilkasta lasta hyödyttävät samanlaisina johdonmukaisesti toistuvat rutiinit. Rutiinien apuna kannattaa käyttää kuvia, sillä kuvista lapsen on helpompi seurata, mitä tehtävää hänellä on ja missä järjestyksessä rutiinit suoritetaan.

Ylivilkas lapsi ajattelee tavallisesti tuhatta asiaa samanaikaisesti ja uusia ajatuksia tulee jatkuvasti lisää. Auta lasta rajaamaan omaa toimintaansa: ohjeista lasta esimerkiksi pukemaan tietyllä alueella (esimerkiksi pienellä matolla) tai käytä munakelloa rutiinien tukena.

Mikäli huomaat, että lapsi tunnistaa itse ylivireän olotilan, voitte puhua siitä yhdessä. Lapsen on vielä äärimmäisen vaikea itse säädellä vireystilaansa ja hän tarvitsee siihen aikuisen apua. Voitte keksiä olotilalle jonkin oman nimen, josta heti tiedätte, mistä puhutaan (kertokaa nimi myös päiväkotiin!). Sanoita lapselle tilanteita: ”Onkohan niin, että sulla on nyt sähköjänis / vili vilkas / vieteriukko -olo? Mitäköhän voisit tehdä, auttaisikohan se jos mä piirtäisin sun selkään / luettaisiin yhdessä satua / tulisit auttamaan pöydän kattamisessa?” Ohjaa lapsi rauhoittavaan toimintaan.

Päiväkodissa lapsella voi olla oma rauhoittumispesänsä, johon hän voi halutessaan vapaaehtoisesti mennä rauhoittumaan. Tämä on päiväkodissa erityisen tärkeää, jos lapsi häiriintyy kovasta melusta. Näin opetat lasta ottamaan itselleen tilaa rauhoittumiseen silloin kun sitä tarvitsee.

4) Muista myönteinen asenne

Myönteisyys on erityisen tärkeää pitää mielessä, kun mietitään, miten auttaa ylivilkasta lasta. Levoton lapsi saa hyvin herkästi ympäristöstä kielteistä palautetta: hän ei pysy annetuissa ohjeissa, keksii milloin mitäkin tai rikkoo sääntöjä huomaamattaan. Kaikki tämä voi johtaa siihen, että lapsi alkaa nähdä itsensä kielteisessä valossa: kannattaako edes yrittää, kun kuitenkin epäonnistun? Lapsen ympärillä olevien ihmisten – niin kotona kuin päivähoidossa – tärkein tehtävä on uskoa lapseen, auttaa lasta näkemään onnistumiset ja tsempata yrittämään!

Ylivilkas lapsi hyötyy välittömästä myönteisestä palautteesta. Kun lapsi onnistuu hänelle vaikeassa asiassa, muista kehua lasta esimerkiksi kiittämällä tai heittämällä yläfemman.

Päiväkodissa on tärkeää, että lapsi saa palautetta edistymisestään, mutta että lapsi ei kuitenkaan ole jatkuvan tarkkailun kohteena. Ylivilkas lapsikin saa olla päiväkodissa ihan vain lapsi muiden ryhmäläisten joukossa! Palautteen voi keskittää yhteen asiaan kerrallaan. Jos lapsen on esimerkiksi vaikea saada ulkovaatteita puettua ilman tarkkaavuuden herpaantumista, voivat aikuiset kannustaa lasta tässä erityisesti. Lapsi voi esimerkiksi kerätä tarroja jokaisesta onnistuneesta pukemistilanteesta ja vaihtaa viisi tarraa vanhemman kanssa sovittuun erityiseen palkintoon, esimerkiksi elokuvailtaan tai uimahallireissuun.

On hyvä pitää mielessä, että vilkkaus (vaikka kyse loppujen lopuksi olisi keskittymishäiriöstäkin) on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Sen ei tarvitse määrittää koko lasta. Pidä vanhempana huolta siitä, että nostat esille myös lapsen vahvuuksia: ”sun leikkejä on niin mukava seurata, kun sulla on niin rikas mielikuvitus”, ”ihanaa, että sulla riittää energiaa ja saat meidät muutkin innostumaan”, ”ihailen sitä, miten utelias sä olet”.

5) Hae tarvittaessa apua

Mikäli tuntuu, että keskustelut päiväkodin kanssa eivät ole riittäviä ja ylivilkkaus haittaa merkittävästi lapsen arkea tai jos olette ajautuneet hankalaan negatiiviseen vuorovaikutuskehään, kannattaa hakea ulkopuolista apua! Ota asia puheeksi esimerkiksi neuvolassa tai soita kuntasi kasvatus- ja perheneuvontaan. Lapsi ansaitsee saada tarvitsemansa tuen esimerkiksi koulunkäynnin ja kaverisuhteiden onnistumiseksi!

On myös hyvä pitää mielessä, että aina levottomuus ei johdu ADHD:sta tai äärimmäisestä aktiivisuudesta. Myös monet muut asiat, kuten stressaava elämäntilanne tai monet muutokset, kuten pikkusisaruksen syntymä, muutto, vanhempien parisuhdepulmat tai päiväkodin vaihto saattavat aiheuttaa levottomuutta.

ylivilkas lapsi päiväkodissa

Muista, että alle kouluikäinen lapsi on vielä hyvin pieni. Kaikki eivät tosiaankaan heti innostu eskaritehtävistä, näpertele pienoismalleja tai halua opetella vapaa-ajalla lukemaan ja se on ihan OK. Erilaisia ihmisiä tähän maailmaan mahtuu! Tärkeintä on, että lapsen ympärillä olevat aikuiset pysyvät myönteisinä ja auttavat lasta kehittymään ja onnistumaan omassa tahdissaan.

Lue myös

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Follow Psykologi Heidi Livingston:

Heidi Livingston on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

Latest posts from

2 Kommenttia

  1. Raija Latva-Kiskola
    | Vastaa

    Tilaan uutiskirjeen

    • Julia Pöyhönen
      | Vastaa

      Kiitos tilauksesta! 🙂

Kommentoi

css.php