Taas meni hermot

with Ei kommentteja

Taas meni hermot! Moni vanhempi ihmettelee minkälainen hirviö omasta lapsesta voi pahimmillaan kuoriutua, kun raivon tunteet saavat hänestä vallan. Tavanomainen suloisuus on tunnistamatonta lapsessa, kun hän muuttuu kasvoiltaan aivan punaiseksi ja repivä kiljunta räjäyttää vanhemman tajunnan.

Vielä suuremman ihmetyksen voi aiheuttaa se, minkälainen hirviö itsestä kuoriutuu, kun saa lapsia ja tulee vanhemmaksi. Moni ei edes tiedosta omaavansa sellaisia primitiivisiä, luonnonvoimia muistuttavia tunnetiloja, jolloin kontrolli omasta toiminnasta katoaa ja suusta pääsee eläimellisiä ennenkuulumattomia ääniä. Moni myös kokee suurta syyllisyyttä jokaisesta kerrasta, kun oma maltti menee ja tulee suututtua lapselleen.

”En minä tajunnut, että voisin suuttua niin paljon siitä, että lapseni huutaa minulle”
”En minä tällainen vanhempi halunnut olla, joka raivostuu lapselle siitä, että hammaspesulle joutuu käskemään 10 kertaa!”

Hämmentävintä on se, että pahimmitenkin raivostuva vanhempi saattaa olla aivan viilipytty esimerkiksi työpaikallaan. Voi olla, että hän on luonteeltaan joustava ja pitkämielinen. Ja silti menettää omien lastensa kanssa täysin malttinsa. On tärkeää huomata, että ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento, joka elää tiiviissä vuorovaikutuksessa ja yhteisöllisyydessä muiden kanssa. Tunneilmaisu on vahvasti sosiaalinen ja tarttuva ilmiö.

Rauhallisten, tasapainoisten aikuisten seurassa omakin tunneilmaisu on todennäköisesti rauhallista ja tasapainoista. Toisaalta suuria ja hallitsemattomia, primitiivisiäkin tunteita tuntevien lasten seurassa eläminen päivästä toiseen vaikuttaa suurimpaan osaan meistä niin, että alamme myös itse tuntea niitä samoja suuria, hallitsemattomia ja primitiivisiä tunteita.

Se ei tarkoita sitä, että meidän lapsissamme olisi jotain vikaa, eikä se myöskään tarkoita sitä, että meissä olisi jotain vikaa. Sanonta “on kohteliasta provosoitua kun provosoidaan” pitää täysin paikkansa tunnesäätelyn kohdalla. Tunteet tarttuvat, niin myönteiset kuin kielteisetkin. Ja mitä voimakkaampia tunteet ovat, sitä voimakkaammin ne tarttuvat.

Taas meni hermot: Mikä avuksi?

Onneksi tämä ilmiö toimii myös toisin päin. Sinun tunteesi tarttuvat myös lapseesi. Ja jos sinä pystyt hallitsemaan ja säätelemään niitä voimakkaimpiakin tunteita, niin oppii sinun lapsesikin. On tärkeää pysähtyä miettimään ensisijaisesti sitä, miten opit  itse rauhoittamaan itsesi ja sen jälkeen miettiä, miten voit opettaa sitä myös lapsellesikin. Muista, että olet täysin normaali siinä, että suutut! Jokaisen on opeteltava tunnesäätelyä uudestaan tullessaan vanhemmaksi. Myös lapsesi on aivan normaali, kun hän suuttuu. Hänhän opettelee tunteidensäätelyä vasta ensimmäistä kertaa.  

Toki suuttumiseesi vaikuttaa myös jaksamisesi, raivostumisen voi usein yhdistää voimavarasäiliön tyhjentymiseen. Puhutaan tämän säiliön täyttämisestä toisessa postauksessa.

Nyt anna itsellesi synninpuhdistus siitä, että taas meni hermot ja mieti mikä on sinun keinosi tai mikä voisi olla sinun keinosi rauhoittumiseen.

Tarvitseeko sinun vetäytyä toiseen huoneeseen? Hengitätkö syvään ja rauhallisesti? Ajatteletko mielessäsi jotakin rauhoittavaa lausetta tai matkustat lempipaikkaasi mielessäsi?

Kommentoi ja jaa hyvä vinkkisi rauhoittumiseen muillekin!

Follow

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Follow Julia Pöyhönen:

Julia Pöyhönen on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

Kommentoi

css.php