Syyllisyys – vanhemman paras ystävä vai pahin vihollinen?

with Ei kommentteja

Syyllisyys iskee jälleen.

Unohdin taas soittaa lapsen hammaslääkärille

Lapsi sanoo, että kaikkien muiden vanhemmat ovat osallistuneet diskon järjestämiseen

Haluan avio-eron, miten lapset tulevat kestämään sen

En ole lukenut lapselleni tarpeeksi kirjoja

Taas karjuin lapselleni naama punaisena

En ole kehunut lastani tarpeeksi

En kiinnittänyt huomiota, kun lapsi yritti selvästi kertoa jotakin hänelle tärkeää

En ole leikkinyt tarpeeksi

Tukistin lastani

Lapseni ei puhu, mitä tein väärin?

Lapseni lyö muita päiväkodissa, mitä tein väärin?

Hain lapseni viimeisenä päiväkodista

En nauti lapseni seurasta

Minulla ei ole ollut näin hauskaa pitkään aikaan, kuin nyt kun olen ystävieni kanssa ulkona

Haluaisin olla kaksi kuukautta aivan yksin mökillä

Tuntuvatko tällaiset syyllisyyttä herättävät ajatukset tutuilta?

 

syyllisyysSyyllisyys.  Tunne joka voi syntyä aivan yllättäen, tai olla jatkuvasti läsnä pienenä epäilyksenä omasta kyvykkyydestä. Se voi syntyä omista ajatuksistasi; et ole riittävän hyvä tai tehnyt asioita riittävän hyvin. Se voi myös syntyä jonkun toisen kommentista; lapsesi, puolisosi, äitisi, samassa bussissa matkustavan mummon mielipiteestä.

Tuo piinaava tunne, joka on tullut tutuksi varmasti jokaiselle vanhemmalle. Eikä ihme! Kun saa synnytyssairaalassa syliinsä avuttoman ihmisalun, saa harteilleen myös uskomattoman painavan vastuun. Minun täytyy pitää tämä pieni pötkylä hengissä, pitää sen terveydestä huolta, luoda sille onnellinen lapsuus, varmistaa, että siitä kasvaa hyvä ihminen. Syyllisyys syntyy näistä vastuun tunteista. Mitä jos en osaakaan? Mitä jos teen jotakin väärin?

Syyllisyys pitää tiellä

Syyllisyys on siinä mielenkiintoinen, että siitä on vanhemmalle sekä hyötyä että haittaa. Hyvää syyllisyydessä on se, että se pitää vanhemman oikella tiellä. Jos et tuntisi syyllisyyttä tekemistäsi arveluttavista valinnoista, tekemistäsi virheistä tai omasta käytöksestäsi, et kokisi myöskään tarvetta tehdä ensi kerralla eri tavalla. Syyllisyys auttaa meitä kehittymään vanhempina ja myös pyytämään lapsiltamme anteeksi virheitämme.

Tämä taito, kehittyä ja pyytää anteeksi, on vanhemmuuden kannalta ehdottoman tärkeää!

Rehellisyyden nimissä, harvalla vanhemmalla on varma olo siitä mitä tekee. Vanhemmuutta voisi ajatella huojuvalla sillalla varovaisesti eteenpäin hapuiluksi. Aina välillä puu pettää jalkojen alla ja putoat epätoivon ja syyllisyyden kuiluun. Mutta onneksi tässä pelissä on loputtomasti elämiä käytössä ja voit aina aloittaa uudestaan sillan ylittämisen alusta ja tuntea suurta helpotusta, kun jalka astuukin tukevalle alustalle ja pääset jatkamaan matkaa.

Lastesi kannalta on vain hyvä asia, että töpeksit. He oppivat siihen, että he voivat itsekin epäonnistua ja se on ihan ok. Sen jälkeen vaan uutta yritystä ja ensi kerralla voi yrittää toimia paremmin. Jos osaat pyytää anteeksi on todennäköistä, että lapsesikin oppivat pyytämään anteeksi.

Syyllisyys vie voimia

Huonoa syyllisyydentunteessa on se, että se vie todella paljon voimia, etenkin jos se on paljon läsnä arjessa. Syyllisyys voi aktivoida sinua tekemään paremmin ensi kerralla, mutta se voi myös lamaannuttaa. ”En osaa mitään.” ”Teen aina väärin” ”Olen surkea” ”Olen huono vanhempi”. Nämä ajatukset ovat syyllisyyden tunteen värittämiä ja voivat viedä kyvyn toimia tai jopa saada sinut käyttäytymään vieläkin impulsiivisemmin, huutamaan vielä kovempaa ja kuuntelemaan lapsen tarpeita vielä vähemmän.

Jos huomaat, ettet pompahdakaan enää epätoivon ja syyllisyyden kuilusta yrittämään sillan ylitystä uudelleen vaan jäät kuilun pohjalle makaamaan Game Over tekstin välkkyessä silmissäsi, kokeile seuraavia ajatuksia.

  1. Olen ihan riittävän hyvä. Voin aina parantaa toimintaani, niin kuin kuka tahansa vanhempi, mutta lapsilleni olen korvaamaton!
  2. Tunnen tällaisia tunteita, koska haluan onnistua tekemään parempia valintoja arjessa. Jo se tekee minusta hyvän vanhemman!
  3. Joskus läheisten, muiden vanhempien tai ulkopuolisten auttajien kanssa jutteleminen asettaa omat ajatukset perspektiiviin. Muistakin vanhemmista tuntuu tältä ja muutkin mokailevat. Voit myös saada uutta näkökulmaa mitä voit tehdä, jos raivostut joka aamu kiireisessä eteisessä hikisenä häärätessä tai jos lapsesi suuttuu sinulle siitä, ”ettet koskaan kuuntele mua” ”tai tykkäät kaikista muista enemmän ku musta”.

Loppujen lopuksi syyllisyys on vanhemmuuden arkkitunne. Ei ole hyvää vanhemmuutta ilman syyllisyyden tunnetta ainakin jossakin vaiheessa taipaletta.

 

Minkälaiset asiat tai ajatukset auttavat sinut ylös syyllisyyden kuilusta?

 

syyllisyys

Kerro kaverille:
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+
Follow Julia Pöyhönen:

Julia Pöyhönen on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

Kommentoi

css.php