Lasten välinen ilkeä puhe ja sisarussuhteet

Lasten välinen ilkeä puhe, kuten tiuskiminen ja nimittely on melko tavallista, ja vanhemmat pääsevät sitä usein todistamaan erityisesti sisarusten välillä. Kirjoitimme elokuussa vieraskynäkirjoituksen Tänään kotona -blogiin aiheena sisarussuhteet ja lasten välinen ilkeä puhe.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Tänään kotona -blogissa ja pääset lukemaan koko tekstin täältä.

Mistä lasten välinen ilkeä puhe johtuu ja miten suhtautua vanhempana sisarusten keskinäiseen ilkeilyyn?

Miksi lapset puhuvat toisilleen ilkeästi?

Ensinnäkin on tärkeää pitää mielessä, että lapset eivät syntyessään tiedä, miten juuri tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa kohdellaan toisia ja miten toisiin otetaan mukavalla tavalla kontaktia. Jo vauvana lapsi lähtee muodostamaan kuvaa siitä, miten toisten kanssa ollaan ja minkälaisia reaktioita erilaiset toimintatavat saavat muissa aikaan. Lapsi saa mallia toisten kanssa olemisesta esimerkiksi kotona, päiväkodissa, pihaleikeissä, harrastuksissa ja koulussa.

Lapsen kasvaessa hänen sosiaaliset taitonsa vahvistuvat pikkuhiljaa. Lapsi oppii, miten tietynlaisissa tilanteissa kannattaa toimia, jotta tulee sosiaalisesti hyväksytyksi. Useimmiten sosiaalisesti hyväksytty käytös on toisia kunnioittavaa ja ystävällistä kohtelua. Lapsiryhmissä leviävät kuitenkin herkästi myös ikävät käyttäytymisen muodot, kuten haukkuminen, naljailu ja muiden vähättely, joiden taustalla on usein ihmisen perustarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Puhumalla ikävästi yhdelle, lapsi saattaa saada toisen lapsen hyväksynnän. Jos lapsiryhmään, kuten koululuokkaan, on päässyt syntymään ikävän puhumisen kulttuuri, vaatii se ehdottomasti opettajan ja vanhempien vankkaa puuttumista. Ryhmäilmiöt ovat niin voimakkaita, ettei lasten ole mahdollista ratkaista niitä keskenään.

Lasten välinen ilkeä puhe nähdään usein tahallisena ilkeilynä. Tahallinen ilkeily on hieman harhaanjohtava termi sen vuoksi, että äärimmäisen harvoin lapsi todella tietoisesti valitsee olevansa ilkeä toiselle. Ilkeän puheen taustalla on lähes aina jokin muu syy kuin puhdas halu olla ilkeä: oma epävarmuus, hyväksytyksi tai huomatuksi tulemisen tarve, sisaruskateus, opittu tapa puhua, ja niin edelleen.

Ihmiset ovat siinä mielessä itsekkäitä olentoja, että tavallisesti haluamme asioiden sujuvan meille suotuisasti. Lapsi vasta harjoittelee sosiaalisia taitoja ja omien tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista. Otetaan arkinen esimerkki: Isä kehuu nuoremman lapsen tekemää piirustusta. Vanhempi lapsi sattuu olemaan kuuloetäisyydellä ja alkaa vähätellä pikkusisaruksen piirustustaitoja. Oikeasti lapsi ehkä kokee, että kun pikkusisarusta kehutaan, hänelle tulee tunne, että hän ei ole isälleen yhtä tärkeä. Omat epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteet (joita meillä kaikilla silloin tällöin on) ovat niin kipeitä, että on helpompi tuoda asia kiukun kautta esille kuin paljastaa oma haavoittuvuus. Pulmana tässä toki on se, että lapsi ei saa sitä lohdutusta, jota vanhemmalta siinä tilanteessa kaipaisi, vaan vanhemman moitteen ikävästä käytöksestä sisarusta kohtaan.

lasten välinen ilkeä puhe

Sisarussuhteet sosiaalisten taitojen harjoitusareenana

Sisarussuhteet ovat oivallinen sosiaalisten taitojen harjoitusareena. Sisaruksen kanssa lapsi harjoittelee jakamista, oman vuoron odottamista, ristiriitojen ratkaisemista ja toisen tasapuolista kohtelua turvallisessa ympäristössä kotona. Toista täytyy oppia kohtelemaan kunnioittavasti myös silloin, kun on eri mieltä tai toinen talloo jaloille (kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti!). Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, eikä tosiaankaan aina lapsilta onnistu. Onneksi harjoittelun mahdollistavia tilanteita tulee erityisesti sisaruksen kanssa usein eteen! Sisaruksen kanssa väitellessään lapsi oppii pikkuhiljaa kuuntelemaan toisen mielipidettä, ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja löytämään kompromisseja. Kaikki nämä ovat taitoja, joita lapsi tarvitsee myös muissa vertaissuhteissa.

Vaikka riidat usein kuuluvat tavalla tai toisella sisarussuhteeseen, ei sisarusten välistä ilkeää, toista halventavaa tai toista satuttavaa käytöstä pidä silti hyväksyä. Myös sisarussuhteissa voi edellyttää toista huomioivaa käytöstä. Kun toisia kunnioittavan käytöksen mallit opitaan kotona, voivat ne siirtyä myös kaverisuhteisiin.

lasten välinen ilkeä puhe

Miten vähentää lasten välistä ilkeää puhetta?

Mitä sitten vanhempana tehdä, kun sisarukset riitelevät kotona ja puhuvat toisilleen ikävään sävyyn? Pelkkä ikävän puheen kieltäminen harvoin johtaa myönteiseen lopputulokseen, sillä lapsi ei silloin saa mallia siitä, mikä olisi toivottava tapa puhua. Kärjistetysti voisi ajatella, että toista kunnioittava puhetapa ei ole sen itsestäänselvempää kuin naljailu. Jotta lapsi valitsee kunnioittavan tavan puhua, täytyy sen olla hänelle juuri siinä tilanteessa palkitsevampaa kuin ikävä puhetapa. “Palkinto” voi olla esimerkiksi riidan välttäminen, vanhemman kehu, oman myönteisen mielialan ylläpitäminen tai sisaruksen myöntyminen omaan tahtoon kauniisti pyytämällä.

Lasten välinen ilkeä puhe johtuu siis usein sekä harjoituksen puutteesta että opitusta tavasta. Lapsi ei siinä tilanteessa tiedä, millä muulla tavalla toimia. Negatiiviset käytösmallit lähtevät hyvin herkästi vahvistumaan. On siis erityisen tärkeää, että huomaat ja sanoitat ääneen ne kerrat, kun lapset puhuvat toisilleen myönteiseen sävyyn, sillä tämä vahvistaa myönteisiä käytösmalleja. “Onpa kiva kuulla, kun te juttelette keskenään niin mukavalla tavalla”, “kiitos, kun kysyit siskolta ystävällisesti, saatko lainata hänen peliään.”

Mikäli kuulet lasten puhuvan toisilleen rumasti, voit puuttua tilanteeseen menemällä lasten luo ja toteamalla jämäkästi: “meidän perheessä toisille puhutaan mukavalla tavalla”. Tämän jälkeen voit auttaa lapsia sanomalla esimerkiksi: “mitä yrität sanoa siskolle?” tai “miten voisit sanoa tuon ystävällisemmällä tavalla?”

Kasvaessaan lapset oppivat pikkuhiljaa olemaan aktiivisia toimijoita omien riitojensa ratkaisemisessa. Vanhempi ei ole aina se erotuomari, joka tulee ulkopuolelta ratkaisemaan tilanteet. Pysähdy miettimään, mitkä tilanteet lasten välillä kaipaavat vanhemman väliintuloa. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän he hyötyvät vanhemman konkreettisesta avusta riitojen ratkaisemisessa.

Tilanteiden sanoittaminen ja aukipuhuminen on tehokas keino opettaa lapsille toisia kunnioittavaa ja mukavaa käytöstä.

Kun kuulet lasten riitelevän, odota hetki, ennen kuin menet väliin selvittämään tilannetta. Onko kyse nahistelusta vai loukkaavatko lapset toisiaan sanallisesti tai fyysisesti? Jos riitaan ei liity sanallista ilkeilyä tai fyysistä satuttamista, voit kuunnella, miten riita etenee ja antaa lasten yrittää selvittää asia itse. Mikäli lapset onnistuvat selvittämään riidan keskenään, kehu heitä! “Vau, osasittepa hienosti selvittää tuon tilanteen. Se vaati teiltä molemmilta joustamista. Olen teistä ylpeä!” Tämä tekee myös lapsille näkyväksi sen käytöksen, jota sinä heiltä toivot.

Mikäli lasten välinen ilkeä puhe jatkuu toista loukkaavana tai riita yltyy, vaatii tilanne aikuisen väliintuloa. Pysäytä tilanne sanomalla jämäkästi “stop”. Kuuntele lyhyesti mistä on kyse, mutta älä ota lasten pyynnöistä huolimatta kantaa siihen, kumpi toimi tilanteessa väärin tai kumpi on oikeassa. Kysy sen sijaan lapsilta: “Miten te itse ratkaisisitte tämän niin, että kummallekin jää hyvä mieli?” Pidä aikuisena huolta siitä, että lapset tekevät sellaisen ratkaisun, mikä tuntuu kummastakin reilulta, äläkä anna lasten karata tilanteesta. Kehu lapsia, kun he pääsevät kumpaakin miellyttävään ratkaisuun. Näin lapset oppivat, että pystyvät itse ratkaisemaan ristiriitatilanteita!

Sen lisäksi, että lapsi oppii kohtelemaan toisia mukavalla tavalla, on hyvä antaa lapselle eväitä myös siihen, miten puolustaa itseään ja miten toimia silloin, kun joku toinen kohtelee häntä ikävästi. Alle kouluikäiselle lapselle voi antaa konkreettisia käytösmalleja: “sano kaverille, että sinulle tuli paha mieli hänen sanoistaan” tai “jos päiväkodissa joku puhuu sinulle ikävästi, mene kertomaan aikuiselle”. Kouluikäisen voi taas ottaa mukaan pohtimaan tilanteita. “Miten sinä toimisit tällaisessa tilanteessa? Mitäköhän siitä seuraisi?”

Lopuksi

Sosiaaliset tilanteet ovat monimutkaisia ja muuttuvat vikkelään. Lapsi harvoin ehtii uudenlaisessa sosiaalisessa tilanteessa sen kummemmin pohtia sanomisiaan, vaan toimii aikaisemmin oppimansa tavan mukaan. Onneksi sosiaalisia taitoja voi harjoitella ja lapsi oppii niitä myös jatkuvasti erilaisten sosiaalisten tilanteiden kautta! Riidat eivät itsessään ole vaarallisia, eikä niitä voi täysin ehkäistä. Virheitä sattuu jokaiselle, mutta jokainen lapsi oppii toista kunnioittavaa käytöstä pikkuhiljaa.

Lue lisää:

Miten kannustaa lasta olemaan kiva kaveri?

Pettymyksen sietäminen – tunnetaitojen harjoittelua

Viisi vinkkiä: miten kehun lastani?

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

Kommentoi

css.php