Näin lapsestasi ei tule psykopaatti, narsisti tai narkomaani: 5 vinkkiä

with Ei kommentteja

Seuraan paljon mediassa ja somessa kirjoittamista ja keskustelua vanhemmuuteen liittyen. Vanhempana ja psykologina olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten paljon yleiset ohjeet vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen liittyen vaativat vanhemmalta.

Vinkkejä löytyy joka tilanteeseen nopeastikin googlettamalla:

Kuinka kasvattaa älykäs lapsi?

5 vinkkiä nuoren itsetunnon tukemiseen!

Näin kohtaat raivoavan lapsen!

Näin kasvatat henkisesti kypsiä ja onnellisia lapsia!

vinkkiä

Usein, kun luen näitä juttuja psykologin silmin, huomaan miettiväni; ei vanhemman tarvitsisi tietää tätä kaikkea. Artikkeleihin on usein haastateltu kunkin asian ammattilaista, joka jakaa vinkkejä ja neuvoja omasta asiantuntijuudesta käsin. Vinkit ovat siis vuosien koulutuksen ja käytännöntyön hiomia parhaita käytäntöjä ja ajatuksia, joita ammattilainen käyttää itse työssään.

Kuitenkin arjen tuiskeessa erilaisten artikkelien lukeminen ja jakaminen luovat tietynlaisen illuusion: Tämä on jotakin, mitä jokaisen vanhemman pitäisi tietää. Tämä jokaisen vanhemman pitäisi lukea.

Tietotulva kaataa vastuuta vanhemman suuntaan tolkuttoman monessa asiassa. Vanhemman pitäisi toimia vanhemman roolin lisäksi muun muassa ammattikasvattajan, psykologin, psykoterapeutin, puheterapeutin ja ravintoterapeutin työtehtävissä kiireisen arjen keskellä unohtamatta kuitenkaan pitää huolta hyvinvoinnistaan, sillä hyvinvoivan lapsen takanahan on hyvinvoiva vanhempi!

Tiedän lukemattomia vanhempia, joille tällainen mediakirjoittelu herättää paniikkia ja ahdistusta: Olenko aina toiminut väärin? Mitä tästä seuraa lapselleni? Onko vahinko peruuttamatonta?

Tai toisaalta uupumusta ja masennusta: Pitäisikö näinkin osata tehdä? En jaksaisi enää yhtään ylimääräistä asiaa. Ei minusta varmaan ole vanhemmaksi.

Joissain onneksi myös kiukkua: Tämä on nyt taas tätä nykyajan vouhotusta. Kyllä vanhemmat osaavat parhaiten kasvattaa omat lapsensa.

Enkä voi heitä mitenkään moittia. Vaikka olen itse ammatiltani psykologi ja erikoistunut vanhemmuuteen ja lapsen kehitykseen, saa minutkin asiantuntijan kärkkäästi kirjoitettu artikkeli esimerkiksi vauvan ja vanhemman erillään olosta pysähtymään. Mitä, onko asia todella niin? Enhän itsekään ole toiminut ollenkaan noin. 

Onneksi alkujärkytyksen jälkeen pystyn oman tietotaidon avulla asettamaan tekstin perspektiiviin ja luomaan siitä omaan näkemykseeni perustuvan käsityksen. Kuitenkaan samaa ei voi odottaa vanhemmalta, jonka tietotaidot ovat aivan muissa aiheissa kuin lapsen kehityksessä. Mielestäni on oikein olettaa ja vaatia, että asiantuntijoiden sanaan voisi luottaa.

Myönnettäköön, että tämä kritiikki on yhtälailla itsellemme, sillä jaammehan itsekin hyvää tarkoittavia vinkkejä blogissamme tiedonjanoisille vanhemmille. Minut pysäytti kuitenkin ajatus siitä, mitä kaikkea vanhemmalta voi vaatia. Mitä kaikkea vanhemman voi odottaa osaavan ja tietävän?

Nykyään puhutaan paljon intensiivisestä vanhemmuudesta, jossa halutaan tehdä kaikki mahdollisimman hyvin. En tiedä onko se vain oma tulkintani, mutta tuntuu, että termiin liitetään usein tietynlaista halveksuntaa siitä, että tällaiset vanhemmat ylisuorittavat ja vouhottavat vanhemmuutta – tekevät siis jotain väärin.

Kuitenkin tämä tarjolla olevan informaation määrä asettaa tietynlaiset omat vaatimukset vanhemmuudelle: Jos teet näin, olet hyvä vanhempi. Jos teet näin, kasvatat terveen ja hyvinvoivan lapsen. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että välillä voi olla vaikea mennä sieltä, missä aita on matalin. Haluaahan sitä parasta omalle lapselleen, oman jaksamisen ja mielenterveyden kustannuksellakin. Kuka haluaa tieten tahtoen ottaa riskin, että omasta lapsesta tuleekin psykopaatti, narsisti tai jopa narkomaani?

Totta kai pohjimmiltaan erilaisten vinkkien ja neuvojen tarkoitus on tarjota nopeasti tukea sille, joka sitä haluaa. Koen kuitenkin, että tietynlaiset ”vanhemmuuden kriteerit” lähtevät nopeasti elämään omaa elämäänsä keskustelupalstoilla ja perhekahviloissa. ”Etkö tiennyt, että lapselle ei saisi sanoa ”älä”, vaan pitäisi muodostaa myönteinen lause?”. ”Etkö tiennyt, että lapsen psyyke ei kestä yli vuorokauden eroa sinusta?”.

Toisaalta tieto on hyvästä. En voi väittää, että olisi kenenkään etu palata aikaan, jossa ei voinut löytää apua ja tukea niin nopeasti kuin nyt. Kieltää sitä ei kuitenkaan voi, että saatavilla oleva informaatiotulva luo painetta. Painetta, joka voi tuntua joistakin vanhemmista sietämättömältä. Aamuinen lehden läpiluku näytöltä bussissa ja on taas oppinut viisi asiaa, joita ei tiennyt, että vanhemman pitäisi osata ja joita ei ole koskaan tullut mieleenkään tehdä.

Loppuun vielä lupaamani viisi vinkkiä, joilla varmistat, että lapsestasi ei tule psykopaatti, narsisti tai narkomaani:

  1. Sinun
  2. Ei
  3. Tarvitse
  4. Osata
  5. Kaikkea

Tulevaisuutta ei kukaan pysty ennustamaan. Mielestäni on tärkeää, että vanhempi pystyy pääsääntöisesti olemaan tyytyväinen arkeensa, perhe-elämäänsä ja itseensä. Kun vanhempi on epävarma tai huolissaan lapsestaan, apua on saatavilla ja sitä kannattaa etsiä ja pyytää. Siihen asti, yritä nauttia arjestasi ja tehdä asiat niin kuin sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta.

Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa? Kommentoi! Jos ajattelet kirjoituksesta olevan hyötyä muillekin, jaa sitä eteenpäin! FamilyBoostia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa. Seuraa myös Fannia Facebookissa. Mukavaa, kun löysit seuraamme!

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Follow Julia Pöyhönen:

Julia Pöyhönen on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

Kommentoi

css.php