Millaista tukea ujo lapsi tarvitsee?

Ujo lapsi on herkästi nykyisessä ulospäinsuuntautuneisuutta ihannoivassa yhteiskunnassa outo lintu. Lapsi saa kehuja siitä, että on ”reipas” ja rohkea on se, joka vastaa vieraan sukulaisen kysymyksiin kuuluvalla äänellä.

Ujo lapsi saattaa aiheuttaa hämmennystä niin vanhemmissa kuin päiväkodin tai koulun työntekijöissäkin. Miten kannustaa ja rohkaista ja samalla viestittää, että lapsi on riittävän hyvä juuri sellaisena kuin on?

Mitä on ujous?

Ujous on osa ihmisen temperamenttia. Temperamentti on joukko piirteitä, jotka kuvaavat ihmisen synnynnäistä taipumusta ja tapaa reagoida ympäristöön. Jo vauvat ovat temperamentiltaan erilaisia, mikä näkyy muun muassa siinä, miten helposti lapsi löytää rytmin, miten hän reagoi muutoksiin ja uusiin asioihin ja miten voimakkaasti hän ilmaisee erilaisia tunteitaan. Samankin perheen lapset voivat olla temperamentiltaan keskenään hyvin erilaisia.

Ujous on siis synnynnäinen ominaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi ei opi ujoutta omien kokemusten tai saamansa kasvatuksen kautta, vaan ujo lapsi syntyy tämän ominaisuuden kanssa. Ujous on pysyvä ominaisuus eikä ujoa lasta voi opettaa sosiaaliseksi, mutta ujouden kanssa oppii elämään. Moni esiintyvä artisti onkin kuvannut omia kokemuksiaan ujoudesta ja esiintymisjännityksestä.

Ujo lapsi tai ei, tavoitteena kai on, etteivät lapsen temperamenttipiirteet estäisi lasta tekemästä elämässä hänelle tärkeitä ja kivoja asioita, oli kyseessä sitten kaverisynttärit tai urahaaveet.

Ujous liittyy uusiin sosiaalisiin tilanteisiin. Tämä selittää sen, miksi lapsi saattaa olla kotona puhelias ja toisten seurassa viihtyvä ja jähmettyä leikkikentän reunalla vieraita lapsia kohdatessaan. Ujouden tunne menee siis ajan kanssa ohi, kunhan lapsella on riittävän turvallinen olo tilanteessa. Ujous on myös hyvin fysiologinen eli kehossa tuntuva tunne: sydämen syke kohoaa, kädet hikoavat, punastuttaa.

ujo lapsi

Vanhemman muistilista: ujo lapsi

Koska sosiaalisuus herkästi nähdään nykyään voimavarana ja suotavana ominaisuutena, saattaa vanhempi miettiä, miten tukea ujoa lasta ja miten ujoudesta tulisi jutella. Sosiaalisuus liitetään monesti mielikuvissa menestymiseen ja johtajuuteen, vaikkei asia suinkaan ole niin yksinkertainen.

Vanhemman ja muiden lapsen elämässä olevien aikuisten on hyvä pohtia, miten juttelevat ujoudesta lapsen kuullen, sillä sosiaalisuuteen kannustavassa ympäristössä ujous alkaa herkästi nakertaa lapsen itsetuntoa.

Kannusta, älä pakota

Tämä on ehkä se kaikista hankalin tasapainoilun paikka ujon lapsen vanhempana: miten kannustan lasta muiden seuraan pitämällä samalla huolen siitä, että lapsi ei joudu hänelle ylivoimaisen hankaliin tilanteisiin?

Tarvitseeko ujoa lasta ylipäätään kannustaa muiden seuraan? Vaikka tähän kysymykseen ei voi antaa kaikenkattavaa yksiselitteistä vastausta, on kannustamisesta usein hyötyä, kunhan sen tekee lasta tukevalla tavalla. Ujous ei tarkoita, etteikö lapsi nauttisi muiden seurasta, vaikka tilanteet alkuun jännittäisivätkin.

Onnistuneista sosiaalisista kokemuksista lapsi pikkuhiljaa oppii, miten toimia ujouden tunteen kanssa.

Tunne lapsesi. Kuten aiemmin todettu, ujous liittyy uusiin sosiaalisiin tilanteisiin. Vastusteleeko lapsi esimerkiksi muiden leikkeihin mukaan menemistä, mutta tiedät kokemuksesta, että tunne menee ajan kanssa ohi ja lapsi nauttii muiden seurasta? Vai arvioitko, että lapsi luultavasti kokee voimakasta ahdistusta läpi tilanteen ja jälkikäteenkin. Ensimmäisessä tilanteessa lasta voi lempeästi kannustaa muiden seuraan, kun taas jälkimmäisessä tilanteessa voi miettiä, onko siitä hyötyä.

Olennaista on, että annat lapselle aikaa. Ujous menee ajan kanssa ohi. Älä vertaa lasta muihin, vaan anna hänen edetä omassa tahdissaan. Pakottaminen saa lapsen lukkiutumaan entistä enemmän, mutta hyväksyvässä ilmapiirissä lapsi voi pikkuhiljaa rohkaistua muiden seuraan.

Huomaa lapsen onnistumiset ja anna lapselle myönteistä palautetta yrittämisestä.

Hyväksy

Erityisesti, jos lapsi saa ympäristöstä (kuten sukulaisilta, tuttavilta tai vierailta aikuisilta) kielteisiä kommentteja ujouteen liittyen, voi vanhemmankin olla vaikea hyväksyä tätä piirrettä lapsessa. Ujous ei kuitenkaan pakottamalla muutu toisenlaiseksi, ja lapsen positiivisen itsetunnon kannalta on tärkeää, että muut hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on.

Mieti, miksi ujouden hyväksyminen on sinulle vaikeaa. Liittyykö tunteeseen esimerkiksi pelkoa lapsen menestymisestä sosiaalisissa suhteissa tai työelämässä? Vaikka pelko ja huoli lapsen tulevasta ovat ymmärrettäviä tunteita, ei ujous kuitenkaan automaattisesti liity sosiaaliseen eristäytyneisyyteen aikuisuudessa. Myönteinen, vahva itsetunto ja muiden hyväksyvä suhtautuminen auttavat lasta löytämään keinoja toimia siten, ettei ujous estä häntä tekemästä elämässä haluamiaan asioita. Vinkkejä lapsen itsetunnon tukemiseen saat tästä kirjoituksesta.

Jos huomaat, että sinun on välillä vaikea hyväksyä ujoutta tai lapsen reaktiot uusissa sosiaalisissa tilanteissa herättävät sinussa ärtymystä, voit koittaa miettiä ujouden hyviä puolia. Joku toinen lapsi saattaa rynnätä suin päin juttelemaan vieraille, mutta sinun lapsesi on harkitsevainen eikä tee hätiköityjä päätöksiä. Ujouteen liittyy usein myös tietynlaista empaattisuutta ja herkkyyttä muiden reaktioille.

Sanoilla on väliä

Temperamenttitutkimuksen uranuurtaja Liisa Keltikangas-Järvinen selventää tässä artikkelissa hyvin sitä, mitä haittaa voi olla määritelmästä ”ujo lapsi”.

Yhden kuvauksen määritelmät ovat hankalia siitäkin syystä, että ketään ei todellisuudessa voi kuvata vain yhdellä sanalla. Vaikka lapsi olisi ujo, on hänellä myös joukko muita ominaisuuksia, mielenkiinnonkohteita ja taitoja, jotka kuvaavat häntä aivan yhtä tarkasti.

Jos aina määrittelemme lapsen ujoksi, voi lapsi alkaa nähdä itsensä vain tämän kapean määritelmän kautta.

Mieti siis, miten puhut ujoudesta lapselle. Jos lapsi on kovin ujo, voi olla, että asiasta on hyvä jossakin kohtaa jutella lapsen kanssa, sillä se saattaa lisätä lapsen itsetuntemusta. Vältä kuitenkin yksiselitteisiä määritelmiä, kuten ”sinä olet ujo” ja puhu sen sijaan piirteistä. Ujous on yksi piirre monien muiden joukossa ja tätä se saattaa tarkoittaa ja näin sen kanssa voi toimia.

Ujous ei ole yhtä kuin heikot sosiaaliset taidot

Koska ujous liittyy sosiaalisiin tilanteisiin eli vuorovaikutukseen muiden lasten sekä aikuisten kanssa, saatamme herkästi alkaa ajatella, että ujous tarkoittaisi heikkoja sosiaalisia taitoja. Sosiaalisuus (eli muiden seuraan aktiivisesti hakeutuminen) ja sosiaaliset taidot (eli kuinka hyvin tulee toimeen muiden kanssa) ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Sosiaalisuus on osa temperamenttia, kun taas sosiaaliset taidot opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Ujouteen taipuvalla lapsella saattaa olla jopa keskimääräistä paremmat sosiaaliset taidot. Ujous mahdollistaa sen, että lapsi voi tarkkailla muita ja oppia näin taitavaksi tunnistamaan muiden tunteita ja havainnoimaan sosiaalista ilmapiiriä.

Ujo lapsi kaipaa usein muiden seuraa siinä missä muutkin lapset eikä välttämättä nauti yksinolosta yhtään muita enempää. Tämän vuoksi vanhempien lempeä kannustaminen onkin niin tärkeää.

ujo lapsi

Lue myös:

Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa? Kommentoi alle! Jos ajattelet kirjoituksesta olevan hyötyä muillekin, jaa sitä eteenpäin! FamilyBoostia voi seurata myös Facebookissa ja Twitterissä. Mukavaa, kun löysit seuraamme!

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Follow Psykologi Heidi Livingston:

Heidi Livingston on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

4 Kommenttia

  1. Tania
    | Vastaa

    Ujous tai jännittäminen näkyy hiljaisuutena ja mikäli häntä lähestytään kysymyksillä tai muuten vain jutellaan mukavia niin lapsi rentoutuu. Odotetaan rauhassa lapsen vastausta eikä ”luovuteta” heti jos hän ei vaikka vastaa. Hetken päästä kuoren alta paljastuu oikeasti aika puhelias, sosiaalinen ja villikin lapsi 🙂 Ite oon sitte aina sanonut että hän tarvii hetken aikaa tarkastella ennenku alkaa millekkään

    • Psykologi Heidi Livingston
      | Vastaa

      Hyviä huomioita!

  2. Tania
    | Vastaa

    Itse en koe, tai ole ajatellu ujouden olevan synnynnäinen ominaisuus. Ennemminkin ajattelen, että se on sosiaalisen ympäristön aiheuttama tunnetila, joka menee ohi. Eli, että nyt vähän ujostuttaa, mutta se menee ohi..eli sosiaalista arkuutta. Ainakin oman lapsen kohdalla suuri merkitys uuteen paikkaan tullessa on se miten muut häntä lähestyvät.

    • Psykologi Heidi Livingston
      | Vastaa

      Moi Tania,

      Kiitos kommentista!

      Juuri näin – ujous liittyy uuteen tilanteeseen ja menee ohi, kun lapsi tottuu uuteen paikkaan ja ihmisiin. Hyvä pointti myös tuo, että muiden reaktioilla on väliä! Tässä tekstissä puhuttiin kategorisesti ”ujoista lapsista”, mutta todellisuudessa ujous on toki piirre, jota joillakin on vähemmän ja joillakin enemmän. Ja lähes kaikki lapset (ja aikuisetkin!) jännittävät uusia sosiaalisia tilanteita vähintäänkin jonkin verran.

      Millaisen lähestymistavan olet itse huomannut toimivaksi?

Kommentoi