Miksi kiukku on niin vaikea tunne?

with Ei kommentteja

Kiukku on yksi vaikeimmista tunnekokemuksista. Kiukulla on kuitenkin tärkeä tarkoitus. Se auttaa puolustautumaan ja antaa energiaa tehdä omalta kannalta tärkeitä muutoksia.

Kiukun tunne auttaa näyttämään muille, milloin oma raja on ylitetty, esimerkiksi milloin omassa työssä on kasaantunut liikaa työtehtäviä ja puolustamaan itseä kertomalla esimiehelle, että nyt riittää.

Tai kiukku voi auttaa kertomaan puolisolle, että kokee olevansa aliarvostettu parisuhteessa. Kiukku voi auttaa meitä irroittautumaan epäterveistä ihmissuhteista tai tilanteista.

Kiukku yrittää pitää huolen, että oma ääni tulee kuuluviin ja omat tarpeet tulevat tyydytetyksi. Kiukku myös auttaa puolustamaan itselle tärkeitä asioita, kuten omia perheenjäseniä ja tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja.

Miksi kiukku sitten on niin vaikea tunne?

Kiukku aiheuttaa häpeää

Vihan tunne on niin voimakas, että se saa meidät usein toimimaan tavalla, josta emme ole jälkikäteen ylpeitä. Kiukkuisena tulee sanottua loukkaavia asioita ja etenkin lapset herkästi lyövät ja heittelevät tavaroita.

Vihaisena koemme jopa, että meillä on oikeus käyttäytyä toisia kohtaan tällä tavalla, koska meitä on kohdeltu väärin!

Kiukun laannuttua huomaa nopeasti, ettei se ihan niin ole. Jälkikäteen kaduttaa, että on loukannut itselle tärkeitä ihmisiä ja menettänyt tilanteessa oman toiminnan kontrollin. Tämä kokemus aiheuttaa häpeää sekä lapselle että aikuiselle.

Etenkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä kokonaisvaltaisempaa häpeän tunne on. Kun lapsi kokee toimineensa väärin, hän kokee olevansa kokonaan huono. Lapsen on vaikea erotella sitä, että on toiminut jossakin tilanteessa huonosti siitä millainen on ihmisenä yleensä.

”Ville tulistui todella herkästi. Hän suuttui etenkin veljelle ja siskolleen nopeasti, kun he eivät toimineet hänen toiveidensa mukaan, voittivat pelissä tai veivät liikaa vanhempien huomiota. Suuttuessaan Ville huusi, löi, töni, veti hiuksista, heitti tavaroita. Villellä kesti kauan rauhoittua ja kiukun aikana hän teki usein paljon vahinkoa. Kun Ville lopulta rauhoittui, hän nyyhkytti huoneessaan myttyyn käpertyneenä. ”Oon niin surkee, haluun kuolla!”, Ville usein sanoi, kun vanhemmat yrittivät lohduttaa häntä.”

kiukku

Kiukku karkoittaa muita kauemmas

Toisen kiukkuun on vaikea suhtautua. Koska kiukun tarkoitus on puolustautua ja hyökätä, luontainen reaktio on joko hyökätä tai vetäytyä kauemmas toisen raivotessa, tiuskiessa tai mököttäessä.

Kumpikin reaktio vie emotionaalisesti kauemmas toisesta. Vihaista ihmistä kohtaan on vaikea tuntea empatiaa, koska vihan tunne tarttuu ja alamme ajatella vihaisia ajatuksia toisesta.

Koska usein kuitenkin kiukkuinen henkilö tarvitsisi ymmärrystä ja yhteyttä toisiin, saa toisten reagoiminen vihaisen ihmisen vielä enemmän raivon valtaan, ja pohjimmiltaan kokemaan olevansa todella yksin.

”Annalla oli taipumuksena mököttää, kun hän oli vihainen. Hän koki, etteivät muut ansaitse sitä, että hän juurta jaksaen selittäisi tunteistaan ja kokemuksistaan, vaan muiden pitäisi kyllä tajuta, miksi hän on suuttunut. Ihmiset reagoivat Annan kiukkuun vähän eri tavoilla. Usein ihmiset kiersivät hänet kaukaa, kun hän mökötti vihaisen näköisenä. Ehkä he ajattelivat, että Anna haluaisi olla rauhassa. Etenkin Annan mies kuitenkin raivostui mököttämisestä. Hän alkoi huutaa ja tivata sitä, että Anna puhuisi ja kertoisi mikä on vialla. Hyökkäävä käytös sai Annan vetäytymään vieläkin enemmän itseensä ja lietsoi Annan vihaa entisestään. Hän hautoi vihaisia ja loukkaavia ajatuksia miehestään ja muista ihmisistä. Hän koki, että kukaan ei ymmärrä häntä. Hän koki olonsa todella yksinäiseksi.”

kiukku

Kiukku antaa voimaa, josta voi olla vaikea luopua

Yksi hankaluus kiukussa on se, että siitä voi olla vaikea päästää irti. Vihaisena tuntee olevansa voimakas ja voittamaton. Vihaisena kokee itsensä energiseksi ja on tilanteessa niskan päällä. Kiukkuisena tekee mieli oikein rypeä kiukun tunteessa ja siinä epäreiluudessa, mitä saamme osaksemme maailmalta – täysin epäoikeudenmukaisesti!

Kiukusta luopumisen vaikeus voi näkyä pitkävihaisuutena tai vaikeutena palata miettimään, mikä oma osuus hankalassa tilanteessa oli.

”Elli oli vihainen. Hän oli vihainen koko maailmalle. Viha antoi hänelle voimaa ja rohkeutta olla oma itsensä muiden mielipiteistä piittaamatta. Viha antoi hänelle oikeuden tehdä asiat niinkuin hän itse halusi. Viha myös piti muut tunteet loitolla. Kun Elli keskittyi vihaansa, hän ei tuntenut surua ja masennusta, jotka ryöppyävän vihan takana piilivät. Elli ei uskaltanut päästää kiukusta irti, sillä hän pelkäsi, mitä sitten tapahtuisi. Kiukku piti hänet jollain tavalla kasassa ja tuntui hyvältä. Kiukku sai hänet kääntämään katseensa muihin sen sijaan, että hän olisi joutunut tarkastelemaan itseään.”

kiukku

Kiukku voi estää tärkeiden tarpeiden kuulemisen

Kiukku on yksi voimakkaimmista tunteistamme, joka antaa meille uskomattoman paljon energiaa ja vahvuutta. Usein kuitenkin kiukku toimii myös minän puolustusjärjestelmänä. Se puolustaa ja suojelee haurasta ydintä minuudessamme. Tämä tarkoittaa usein sitä, että kiukku peittää alleen monia muita tunteita; surua, kateutta, ahdistusta, pelkoa…

Kiukku voi estää sen, että ei pääse itse käsiksi omiin ydintunteisiinsa, niihin tunteisiin, jotka kertoisivat siitä, mikä tarve kaipaisi huomiotamme. Ja vaikka itse olisimmekin tietoisia tunnekokemuksemme moninaisuudesta, kiukku estää sen, että muut kuulisivat ja ymmärtäisivät todelliset tarpeemme. Kiukku palvelee meitä, sillä kukaan ei halua näyttäytyä hauraana muiden edessä. Kuitenkin tarvitsemme muita ihmisiä tyydyttääksemme tarpeemme esimerkiksi turvallisuuteen ja läheisyyteen.

Etenkin lasten kohdalla tämä on äärimmäisen hankalaa. Lapset tarvitsevat vielä aikuista kaikenlaisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Mikäli lapsen tarpeet eivät tule kuulluksi ja tyydytetyksi, lapsi alkaa voida huonosti, itsekään ymmärtämättä miksi.

”Leo oli kiukkuinen pikku poika. Hän näytti vihaiselta, missä ikinä hän olikaan, päiväkodissa, kirjastossa, kylässä sukulaisten luona. Leon vihainen olemus johti siihen, että muut eivät kovinkaan ottaneet kontaktia häneen. Leoa tulkittiin kuin hän ei haluaisi jutella ja olla muiden kanssa. Joten Leo jäi yksin, vihaisen näköisenä itsekseen murjottamaan. Tosi asiassa Leo oli hyvin pelokas. Hän pelkäsi sosiaalisia tilanteita, vieraita ihmisiä ja kaikenlaisia muutoksia. Leo oli omaksunut taktiikan, jonka avulla hän oli kontrollissa, hän päätti mitä hän teki ja milloin ja miten häneen otettiin kontaktia. Kiukkuisena hän oli voimakas ja tilanteet pysyivät hallinnassa. Kuitenkin kiukun takana oli pelon lisäksi myös surua. Surua siitä, ettei Leo kokenut olevansa niin kuin muut. Hän ei olisi halunnut mitään niin paljon, kuin leikkiä iloisena muiden lasten kanssa.”

Tunnetaitojen harjoitteleminen auttaa tekemään kiukun tunteestakin voimavaran, joka ei vie arjesta liikaa energiaa vaan voi jopa tuoda sitä!

Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa? Kommentoi! Jos ajattelet kirjoituksesta olevan hyötyä muillekin, jaa sitä eteenpäin! FamilyBoostia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa. Seuraa myös Fannia Facebookissa. Mukavaa, kun löysit seuraamme!

Lapsen kiukkua ja vanhemmuutta pohditaan monelta kantilta viisiosaisessa podcastissa. Kuuntele jaksot täältä!

kiukku

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Follow Julia Pöyhönen:

Julia Pöyhönen on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

Kommentoi

css.php