Käsitteet tutuiksi: Mikä on kiintymyssuhde?

Kirjoitimme viime viikolla ”Käsitteet tutuiksi” -sarjan ensimmäisen osan temperamentista. Tässä tekstissä aiheena on kiintymyssuhde.

Kiintymyssuhde on monelle tuttu termi, sillä kiintymyssuhdeteoria on yksi kehityspsykologian perusteorioista, jota on vuosien saatossa tutkittu runsaasti. Kuten Jari Sinkkonen toteaa, aiheuttaa termi joillekin negatiivisia mielleyhtymiä, sillä vanhempi voi kokea teorian syyllistävänä tai sitovana. Tämän vuoksi halusimme tarttua aiheeseen.

Mitä kiintymyssuhdeteoria oikein pitää sisällään ja mitä vanhemman olisi tästä teoriasta hyvä tietää?

Mikä on kiintymyssuhde?

Kiintymyssuhde on ainutlaatuinen vuorovaikutussuhde, joka muodostuu vauvan ja enissijaisen hoitajan välille. Tavallisimmin ensisijainen hoitaja on lapsen vanhempi, mutta se voi myös olla joku muu lasta pääasiassa hoitava aikuinen.

Kiintymyssuhde on lapsen ensimmäinen tärkeä ihmissuhde: siinä lapsi alkaa muodostaa sisäisiä malleja siitä, millainen tämä maailma on, olenko minä rakastettu, millä tavalla tarpeisiini vastataan. Koska nämä mallit muodostuvat ennen kuin lapsi osaa puhua, niihin on vaikea palata myöhemmin kielen avulla.

Kiintymyssuhde on kuitenkin enemmän kuin vain tärkeä ihmissuhde. Kiintymyssuhde muodostuu siihen aikuiseen, jota pieni vauva käyttää turvanaan. Niin sanottu kiintymyskäyttäytyminen aktivoituu silloin, kun lapsi kokee stressiä. Pieni vauva kokee stressiä esimerkiksi ollessaan nälkäinen tai kun hänellä on märkä vaippa. Vähän vanhempi lapsi stressaantuu esimerkiksi uusissa sosiaalisissa tilanteissa.

Vanhempi säätelee vauvan tunteita ja fysiologisia tuntemuksia, koska vauva ei vielä osaa näitä itsenäisesti säädellä. Kosketus ja läheisyys ovat tärkeä osa kiintymyssuhdetta. Vauva ja vähän isompikin lapsi rauhoittuu, kun hänet otetaan syliin. Vanhemman rauhallinen läsnäolo säätää stressin, pelon tai ahdistuksen tunteen siedettävälle tasolle.

Sen lisäksi, että vanhempi tarjoaa lapselle hoivaa ja huolenpitoa, kannustaa vanhempi lapsen kasvaessa lasta enenevässä määrin myös itsenäisyyteen. Vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa vuorottelevat nämä hoivan ja itsenäisyyden hetket, jolloin muodostuu kiintymyssuhteen kehä.

Erityisen hyvin kiintymyssuhteen kehä tulee näkyville uusissa tilanteissa lapsen kanssa. Kun vanhempi menee tuttavaperheen luo taaperon kanssa, saattaa lapsi olla aluksi vanhemman sylissä, mutta kokiessaan olonsa tilanteessa turvallisemmaksi, hän alkaa pikkuhiljaa aktiivisemmin tutkia ympäristöään. Aina välillä lapsi käy vanhemman sylissä tai vieressä ikään kuin tankkaamassa läheisyyttä.

Lapset ovat luonnollisesti erilaisia siinä, kuinka laaja tämä kiintymyssuhteen kehä heillä on. Lapsen kasvaessa kehä muuttuu koko ajan laajemmaksi, eikä esimerkiksi kouluikään ehtinyt lapsi tarvitse enää aikuista jatkuvasti säätelemään tunteitaan.

Kiintymyssuhde on vauvalle elintärkeä myös siitä syystä, että lapset oppivat kaiken vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ilman vuorovaikutusta lapsi ei esimerkiksi oppisi kieltä tai muuta ihmisille tyypillistä käytöstä.

kiintymyssuhde

Turvallinen ja turvaton kiintymyssuhde

Kiintymyssuhteet voidaan jaotella turvalliseen ja turvattomaan kiintymykseen.

Turvallinen kiintymyssuhde muodostuu silloin, kun vanhempi on riittävän herkkä lapsen viesteille ja pystyy vastaamaan niihin turvallisella tavalla. Vanhempi ottaa vauvan syliin, kun tämä säikähtää kovaa ääntä ja alkaa itkeä. Vanhempi tunnistaa, milloin vauva on nälkäinen tai väsynyt. Vanhempi on ikään kuin virittynyt samalle taajuudelle vauvan kanssa.

Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi osaa käyttää muita ihmisiä apunaan säätelemään omia tunteitaan ja stressiään. Käsitys itsestä ja muista muodostuu myönteiseksi ja lapsi kokee olevansa arvokas omana itsenään. Lapsi oppii luottamaan siihen, että aikuiset auttavat, kun hänellä on hätä. Tämä mahdollistaa perusturvallisuuden kokemuksen.

Turvaton kiintymyssuhde saattaa lähteä muodostumaan silloin, kun vanhempi ei syystä tai toisesta pysty vastaamaan vauvan tarpeisiin riittävällä tavalla tai jos lapsella ei ole vauvakuukausina pysyvää hoitajaa.

Turvaton kiintymys on välttelevä silloin, kun lapsi ei voi luottaa siihen, että vanhempi on saatavilla, kun hänellä on hätä. Lapsi oppii, että hänen on pärjättävä itsenäisesti ja muiden apuun luottaminen on myöhemminkin vaikeaa.

Turvatonta kiintymys voi muodostua takertuvaksi silloin, kun vanhempi vastaa välillä lapsen tarpeisiin ja välillä vanhempi on esimerkiksi poissaoleva tai ei muuten auta lasta säätelemään tunteitaan. Lapsi saattaa käyttää äärimmäisiä keinoja, kuten raivareita, muodostaakseen yhteyden vanhempaan. Kielteinenkin yhteys on lapselle parempi kuin ei yhteyttä lainkaan!

On tärkeää pitää mielessä, että kukaan vanhempi ei pysty vastaamaan jokaiseen vauvan viestiin tai lukemaan lastaan sataprosenttisen oikein jatkuvasti, eikä se ole tarpeenkaan. Normaaliin vuorovaikutussuhteeseen kuuluvat vahvat yhteisymmärryksen hetket ja sellaiset hetket, jolloin lapsen viesti jää vanhemmalta huomaamatta tai vanhempi ymmärtää lasta väärin. Tämä on kuitenkin OK, kunhan vanhempi on motivoitunut palauttamaan yhteyden lapseen.

Vuorovaikutussuhteet ovat alati uudelleen muovautuvia ja turvatonta kiintymyssuhdetta voi ajan kanssa muokata turvallisemmaksi.

kiintymyssuhde

Kiintymyssuhde ja ero vanhemmasta

Kiintymyssuhde tulee keskustelussa usein esille siinä vaiheessa, kun mietitään, kuinka pitkän ajan lapsi voi olla erossa vanhemmastaan. Elämässä tulee luonnollisesti eteen tilanteita, jolloin vanhempi esimerkiksi miettii, voiko lapsen jättää hoitoon isovanhemmille.

Yleisen suosituksen mukaan lapsi voi olla erossa vanhemmastaan vuorokauden ikävuotta kohden. Eron vaikutuksia lapseen ei kuitenkaan voi arvioida oppikirjan mukaan, sillä jokainen lapsi on erilainen.

Vanhempana sinä tunnet lapsesi kaikkein parhaiten. Olennaista on, että vanhempi tiedostaa, että esimerkiksi neljän päivän erossaolo kiintymyksen kohteesta on vauvalle todella pitkä aika. Pienet lapset eivät hahmota aikaa eikä vauva ymmärrä, että vanhempi tulee takaisin. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistusta.

Merkitystä on toki myös sillä, kenen luokse lapsi jää hoitoon: lapsen isovanhemmat saattavat olla arjessa päivittäin mukana tai lapsi saattaa tavata heidät kerran vuodessa.

On ilman muuta rikkaus, jos lapsen elämässä on paljon hänestä välittäviä aikuisia. Lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen useampaan kuin yhteen aikuiseen (esimerkiksi kumpaankin vanhempaan) ja vaikka kyseessä ei olisi kiintymyssuhteen toinen osapuoli, voi tämä henkilö silti olla lapselle turvallinen ja tärkeä.

Vanhemman on hyvä pitää mielessä, että lapsi saattaa reagoida eron jälkeen vanhemman jälleennäkemiseen negatiivisella käyttäytymisellä. Tämä saattaa näkyä niin viikonlopun kuin päiväkotipäivän mittaisen eron jälkeen. Lapsi saattaa esimerkiksi kieltäytyä tulemasta vanhemman syliin tai käyttäytyä kuin tämä ei olisikaan paikalla.

Lasta auttaa tällaisessa tilanteessa eniten se, jos vanhempi pystyy jättämään negatiivisen käytöksen huomiotta, sanoittamaan lapsen tunteita ja suuntaamaan sitten huomion johonkin myönteiseen (”Onpa kiva nähdä pitkän päivän jälkeen, mulla ainakin oli jo ikävä sua! Tapahtuiko tänään jotain kivaa päiväkodissa?”). Lapsi saattaa kaivata eron jälkeen erityisen paljon vanhemman huomiota ja läheisyyttä.

Myönteisen vuorovaikutussuhteen vahvistaminen

Haluaisitko sinä vahvistaa myönteistä vuorovaikutusta ja toimivaa kommunikointia sinun ja lapsesi välillä? Osallistu FamilyBoostin psykologien kehittämään kahdeksan viikon TaitoBoosti-verkkovalmennukseen!

Lue myös:

Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa? Kommentoi alle! Jos ajattelet kirjoituksesta olevan hyötyä muillekin, jaa sitä eteenpäin! FamilyBoostia voi seurata myös Facebookissa ja Twitterissä. Mukavaa, kun löysit seuraamme!

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Follow Psykologi Heidi Livingston:

Heidi Livingston on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

Kommentoi

css.php