Lapsille huutaminen on inhimillistä, mutta miten siitä voi oppia pois?

”Olin jo päättänyt, että lapsille huutaminen loppuu, ja tänään en korota ääntäni. Vain hetkeä myöhemmin huomaan karjuvani pää punaisena ihan typerästä asiasta. Jälkikäteen kaduttaa. Miten tässä taas kävi näin?”

Vastaavat tilanteet toistuvat monissa perheissä. Lapsille huutaminen on ehkä yksi tyypillisimmistä perheen vuorovaikutukseen liittyvistä toimintatavoista, johon vanhemmat toivovat muutosta. Oli ”aloittajana” sitten vanhempi tai lapsi, huutaminen tarttuu nopeasti perheenjäsenestä toiseen, ja pian kodissa vallitsee huutokonsertti, joka ei ole kovin mieluisaa kuunneltavaa.

Huutamisesta tulee herkästi ikään kuin automaattinen reaktio, jota on hankala tuosta vain muuttaa. Jälkikäteen oma käytös kaduttaa ja ärsyttää. Onneksi huutamisesta on kuitenkin mahdollista pikkuhiljaa oppia pois.

lapsille huutaminen

Onko lapsille huutaminen vaarallista?

Perheissä on erilaisia toimintakulttuureita, ja tämä on ihan OK. Joissakin perheissä on totuttu kovaan meteliin ja siihen, että ääntä on korotettava hyväntuulisissakin keskusteluissa saadakseen puheenvuoron. Jossakin toisessa perheessä yhteen ääneen kovalla äänellä juttelu olisi kauhistus.

Suomalaisissa perheissä hiljaisuus on stereotyyppisesti kovaäänistä puhetta yleisempää, mutta tämä ei toki tarkoita sitä, että toisenlaisessakaan puhekulttuurissa olisi mitään vikaa. Pelkkä kovaääninen puhe ei siis ole vaarallista.

Olennaista on se, mikä on oma tunnetilasi. On helppo hahmottaa, että innostuneen ihmisen äänekäs puhe on vastaanottajalle kovin erilaista kuultavaa ja herättää vastaanottajassa erilaisia tunteita kuin vihaisena huudettu puhe.

Vihainen huutaminen voi olla lapselle pelottavaa, eikä useinkaan ole se kaikista rakentavin tapa saada asiansa perille.

Miten oppia pois huutamisesta?

Mikä sinua motivoi?

Aivan ensimmäiseksi on hyvä pysähtyä miettimään, miksi sinä haluat oppia pois huutamisesta. Mikä sinua motivoi?

Kun pohdit syitä huutamisen taustalla, voi syitä hakea nykytilanteen lisäksi myös omasta perhehistoriasta:

Millainen oli sinun lapsuudenkotisi kulttuuri, entä mahdollisen puolisosi lapsuuden ympäristö? Millainen on teidän perheenne kulttuuri ja millainen haluaisit sen olevan? 

On myös hyvä pitää mielessä, että joskus lapsi kokee vanhemman olevan vihainen heti, kun tämä korottaa ääntään. Vanhempi taas ei välttämättä miellä lainkaan olevansa vihainen. Lapset tulkitsevat ja tarkkailevat vanhempiaan jatkuvasti ja välillä tulkinnat saattavat mennä pieleen tai yli.

Mikäli saa lapselta toistuvasti palautetta huutamisesta, on tätä ehkä hyvä pysähtyä pohtimaan: onko kyse vain lapsen ylitulkinnasta vai voisinko itse toimia toisin?

Tunnista tilanteet

Seuraavaksi on hyvä tunnistaa tilanteet, joissa helposti korotat ääntäsi. Pidä viikon ajan rehellistä päiväkirjaa siitä, minkälaisiin tilanteisiin huutaminen liittyy. Mikä saa sinun pinnasi palamaan?

Jotakuta saattaa erityisesti ärsyttää lasten vitkastelu ja viivyttely tai vastaansanominen, joku taas huomaa huutavansa helpoiten juuri töistä kotiin tultuaan tai illalla lasten nukkumaanmenoajan uhkaavasti lähestyessä. Entä miten toimit, jos lapsesi huutaa?

Ehkä huutamiseen ei aina edes liity vihaista tunnetilaa. Monissa perheissä on tapana huutaa puolin ja toisin esimerkiksi lastenhuoneen suljetun oven läpi tai asunnon toisesta päästä toiseen. Huutaessa neutraaliksikin tarkoitetut viestit saavat herkästi negatiivisen kaiun. Yrittäkää luoda perheeseenne tapa, jossa asiat sanotaan kasvotusten. Odota lapsiltasi sellaista käytöstä, johon olet itsekin valmis sitoutumaan.

Omat tunteet haltuun!

Tyypillisimmin vanhempi turvautuu huutamiseen silloin, kun on vaikea keksiä tilanteessa muita toimintatapoja tai omat voimat ovat lopussa. Stressaantuneena tai uupuneena kyky luovuuteen ja joustavuuteen vähenee ja pienetkin asiat ärsyttävät. Lapset ovat myös äärimmäisen taitavia herättämään vanhemmissaan voimakkaita tunnereaktioita. Tämä kaikki tekee huutamisesta kovin inhimillisen ja ymmärrettävän reaktion.

Huutamiseen liittyy usein maltinmenetys ja vanhempi ikään kuin menettää hetkeksi kontrollin omista reaktioistaan. Tämä on yksi siihen, miksi huutaminen tuntuu jälkikäteen niin ikävältä: ihmisillä on luontainen tarve hallinnantunteen säilyttämiseen.

Jotta vanhempi voisi kontrolloida tunteiden aiheuttamia reaktioita eikä antaa tunteiden viedä, on omia tunteita pystyttävä säätelemään.

Mitkä ovat sinulle toimivia tunteidensäätelykeinoja? Lasketko kymmeneen, hengitätkö viisi kertaa syvään, yritätkö harhauttaa mielesi ajattelemaan jotakin mukavaa? 

Toimivat tunteidensäätelykeinot ovat edellytys huutamisen taltuttamiselle.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole, etteikö vanhempi saisi koskaan suuttua tai näyttää tunteitaan. Tässä blogitekstissä pohdimme vanhemman tunneilmaisua lapsen näkökulmasta. Olennaista on miettiä, miten haluaisit, että teidän perheessänne näytetään vihaisuutta ja koettaa toimia itse sen mukaan.

Etene pienin askelin ja ole itsellesi armollinen!

Kuten todettu jo tämän tekstin otsikossa, huutaminen on inhimillistä ja sitä tapahtuu lähes kaikissa perheissä. On hienoa, jos haluat oppia pois tästä tavasta, ja usein vanhemmasta itsestäänkin tuntuu paremmalta, kun päivän aikana ei ole tullut huudettua.

Tämä ei kuitenkaan ole ihan helppo projekti. Jos voisit vain päättää, ettet enää huuda, olisit varmasti tehnyt sen jo.

Mieti siis, mikä on sinun tavoitteesi ja mikä motivoi sinua kohti tavoitetta. Etene pienin askelin ja aseta itsellesi välitavoitteita. Ensimmäinen tavoite voi esimerkiksi olla ilta huutamatta, sitten päivä huutamatta, sitten kolme päivää huutamatta.

Palkitse itsesi tavoitteiden saavuttamisesta tai vähintäänkin taputa itseäsi olalle. Muista myös, että epäonnistumiset kuuluvat harjoitteluun, eivätkä tee sinusta huonoa vanhempaa tai palauta sinua takaisin lähtöruutuun.

Kiinnitä huomiosi erityisesti siihen, mitä teit huutamisen sijaan ja mikä sinua auttoi olemaan huutamatta. Nämä huomiot auttavat sinua etenemään.

Joskus voi olla motivoivaa tehdä huutamattomuudesta koko perheen yhteinen projekti tai esimerkiksi kuukauden haaste sinun ja puolisosi välille. Kuka kerää eniten huutamattomuuspäiviä? Juhlikaa lopuksi yhdessä! Voit soveltaa lasten kanssa FamilyBoostin palkintotaulukkoa.

lapsille huutaminen

Lapsille huutaminen kuriin ja myönteiset kasvatuskeinot tilalle

Olen monesti kuullut vanhempien sanovan, että lapsi ”ei usko ennen kuin korotan ääntäni”. Tämä kuvaa sitä, että huutamisesta on tullut perheessä lähes automaattinen tapa, jota ennen vanhempi saattaa kokeilla jotakin muuta toimintatapaa, joka ei kuitenkaan siinä tilanteessa enää toimi.

Jotta vanhempi siis motivoituisi oikeasti jättämään huutamisen historiaan, on tilalle tultava myönteisiä, toimivia vanhemmuuskeinoja.

Lapselle huutaminen on monissa perheissä esiintyvä toimintatapa, joka luo negatiivista vuorovaikutusilmapiiriä koko perheeseen ja tarttuu herkästi perheenjäsenestä toiseen. Haluaisitko oppia myönteisiä kasvatuskeinoja, jotka oikeasti toimivat? Osallistu TaitoBoosti-kurssille!

Lue myös

Vanhemman tunteet – viilipytty vai villitiikeri?

 

Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa? Kommentoi alle! Jos ajattelet kirjoituksesta olevan hyötyä muillekin, jaa sitä eteenpäin! FamilyBoostia voi seurata myös Facebookissa ja Twitterissä. Mukavaa, kun löysit seuraamme!

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Follow Psykologi Heidi Livingston:

Heidi Livingston on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

Kommentoi