Lapsen pelot: Miten auttaa lasta yöllisten pelkojen kanssa?

Lapsen pelot ja niihin suhtautuminen. Tämä on teema, joka jossakin kohtaa on monessa perheessä tapetilla. Miten suhtautua pelkoihin ja miten auttaa pelokasta lasta?

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että pimeään ja nukkumiseen liittyvät pelot ovat monen ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Kun lapsen mielikuvitus 3-4-vuotiaana lähtee voimakkaasti kehittymään, myös nukkumiseen liittyvät pelot monesti nostavat päätään. Lapsen pelot eivät siis sinänsä ole vaarallisia, mutta saattavat toki aiheuttaa perheessä pohdinnan aihetta, jos lapsi ei yhtäkkiä uskallakaan nukahtaa yksin ja pelkää mitä kummallisempia asioita.

Seuraavassa on viisi vinkkiä, joista on sinulle toivottavasti apua, kun mietit vanhempana, miten parhaiten auttaa lasta pelkojen kanssa!

1. Ota lapsen tunne tosissaan. Erityisesti isompi lapsi usein keskellä kirkasta päivää ymmärtää, että hänen yöllinen pelkonsa on aiheeton tai epärealistinen. Kun pelon tunne sitten illalla iskee, on tunne kuitenkin aivan aito. Pelon tunteen vähätteleminen, lapselle nauraminen tai tunteen kieltäminen opettaa lapselle, että omissa tunteissa on jotakin hävettävää. Ota tunne vastaan ja sanoita se ääneen sanomalla esimerkiksi: “sua taisi ruveta pelottamaan, kun täällä on ihan pimeää”.

2. Auta lasta ymmärtämään, että pelko on tunne siinä missä mikä tahansa muukin tunne, kuten kiukku, ilo tai hämmästys. Kaikki tunteet tulevat ja menevät. Jokainen tunne, vaikka se olisi voimakaskin, menee ajallaan ohi. Voit sanoa lapselle rauhallisesti: “pelko on tunne, ja se menee pian ohi”.

3. Älä lähde mukaan lapsen pelkoihin. Kun lapsi pelkää sängyn alla varmasti majailevaa hirviötä tai kun hämärä vääristää esineiden muodot, saattavat vanhemmat joskus huomaamattaan lähteä voimistamaan lapsen pelkoa tarkistamalla jokaisen esineen ja sängynalustat ja varmistelemalla siten lapselle, ettei huoneessa nyt todellakaan ole mitään pelättävää. Jotkut lapset saattavat tästä varmistelusta rauhoittuakin. Saattaa kuitenkin käydä niin, että vanhempi varmistelulla lisää lapsen tunnetta siitä, että omassa makuuhuoneessa todella onkin jotakin pelättävää, kun vanhempikin haluaa varmistua sen turvallisuudesta.

4. Keskity turvallisuuden tunteen luomiseen. Kerro lapselle, että teidän kotinne on turvallinen, eikä siellä ole mitään pelättävää. Voitte miettiä lapsen kanssa, mikä vahvistaisi tätä tunnetta. Pieni lapsi usein tarvitsee vanhemman läsnäoloa rauhoittuakseen, kun taas kouluikäinen lapsi voi jo harjoitella itse itsensä rauhoittamista, kun pelon tunne herää. Usein lapsi huomaamattaan itse vahvistaa omaa pelon tunnettaan omilla ajatuksillaan, sillä pelon tunteen herätessä myös ajatukset ovat pelokkaita: “mikä tuo oli?”, “tuleekohan tänne joku?”.

Tee lapsen kanssa etukäteen suunnitelma, mitä hän voi tehdä pelon tunteen herätessä. Etukäteen mietityt rauhoittavat ajatukset tai mielikuvat hillitsevät pelokkaita ajatuksia ja mielikuvia. Voisiko lapsi esimerkiksi luoda mieleensä jonkin rauhoittavan paikan (itse keksityn tai oikeasti olemassa olevan), jonne matkustaa ajatuksissaan tai voisitteko miettiä lapselle jonkin rauhoittavan lauseen, mitä hän voi sanoa itselleen? Lause voisi olla esimerkiksi “mulla ei ole mitään hätää” tai “mä olen turvassa”. Lapsen kanssa voi kuitenkin sopia, että mikäli pelon tunne yltyy voimakkaaksi, hän voi tulla herättämään vanhempansa. Silloin lapsi ei jää pelon tunteen kanssa yksin.

5. Tunne lapsesi! Jotkut lapset ovat toisia taipuvaisempia pelkoihin. Mikäli lapsesi on temperamentiltaan kovin herkkä, hänellä luultavasti on lapsuuden ajan enemmän pelkoja kuin jollakin toisella, vähemmän herkällä lapsella. Tämä ei tee sinun lapsestasi yhtään sen huonompaa, vaan on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Lapsesta ei tule ”karaisemalla” vähemmän pelokasta, minkä vuoksi on hyvä pitää huolta siitä, että lapsi ei joudu turhaan ja toistuvasti tilanteisiin, jotka ovat hänelle liian pelottavia. Vaikka “kaikki muut” olisivat nähneet jonkin elokuvan, pelaisivat jotakin peliä tai seuraisivat jotakin tiettyä televisiosarjaa, saattaa se silti olla sinun lapsellesi liian jännittävä ja aiheuttaa turhaa pelokkuutta. Juttele lapsesi kanssa ja ole hänen puolellaan. Miten ratkaisisitte tämän asian juuri teidän perheessänne?

Helposti pelkoihin taipuva tai herkkä lapsi usein hyötyy siitä, että arki on ennakoitavaa ja rutiineista pidetään kiinni. Yllättävät muutokset, joihin lapsi ei pysty itse vaikuttamaan, saattavat lisätä pelokkuutta.

lapsen pelot

Milloin lapsen pelot vaativat ulkopuolista apua?

Monen lapsen kohdalla pelkoja tulee ja menee kausittain, eikä niistä tarvitse sen enempää huolestua. Mikäli pelot eivät ole erityisen voimakkaita eikä lapsi niiden vuoksi esimerkiksi välttele paikkoihin menemistä tai rajoita tekemisiään, on todennäköistä, että pelot menevät melko nopeastikin ohi.

Joskus voi kuitenkin käydä niin, että lapsi jää ikään kuin jumiin johonkin pelkoon, joka kasvaa niin voimakkaaksi, että arki häiriintyy. Mikäli lapsen pelot alkavat selkeästi haitata jokapäiväistä elämää ja arkea, kuten nukkumista, syömistä, harrastuksia tai koulunkäyntiä, on hyvä pysähtyä miettimään, kannattaisiko pelkojenhallintaan hakea ulkopuolista apua.

The FamilyBoostin vinkki! Tutustu Mannerheimin lastensuojeluliiton pelkoihin liittyvään materiaaliin. MLL:n sivuilta löydät pelkomittarin ja pelonkesytyssuunnitelma-lomakkeen sekä kaksi vanhemmalle suunnattua pelkoihin liittyvää työkirjaa. 

***

Miten teidän perheessä on selvitty yöllisten pelkojen kanssa?

Kerro kaverille:
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+
Follow Psykologi Heidi Livingston:

Heidi Livingston on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

Kommentoi

css.php