Lapsen pelot ja ahdistuneisuus ja niiden ymmärtäminen

Vieraskynäkirjoitus: Lasten ja perheiden kanssa työskentelevä psykologi Katri Rockas.

Tässä kirjoituksessa tutustutaan siihen, mitä lapsen pelot ja ahdistuneisuus oikeastaan ovat, mitä niiden taustalla on, milloin niistä pitää olla huolissaan ja miten niitä voisi paremmin ymmärtää. Kirjoituksessa annetaan esimerkkejä sekä lasten että aikuisten peloista, koska pelko on pohjimmiltaan samanlainen tunne kaikille iästä riippumatta.

Pelko on tunne, kuten vaikka ilo, suru, viha, rakkaus tai inho. Kuten muillakin tunteilla, myös pelolla on oma tarkoitus, jota varten se on olemassa. Ja kuten muutkin tunteet, pelko voi yltyä niin voimakkaaksi ja vaikeaksi hallita, että se alkaa vaikuttaa elämään häiritsevästi. Näin voi käydä myös lapselle, jolloin pelko saattaa ottaa hyvin suuren roolin perheessä.

Lapsen pelot ja ahdistuneisuus saattavat hämmentää vanhempaa, mutta niiden kanssa ei kannata jäädä toimettomaksi, vaan haastaa niitä turvallisella ja rakentavalla tavalla.
lapsen pelot ja ahdistuneisuus
Pelot kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen

Mitä lapsen pelot ja ahdistuneisuus oikeastaan ovat?

Pelot, ahdistus, jännitys, huolet, arkuus ja stressi ovat kaikki sanoja, jotka kuvaavat periaatteessa samaa fyysistä ja psyykkistä reaktiota, mutta joilla on hieman erilainen sävy. Selkeyden vuoksi tässä kirjoituksessa käytetään pääasiassa sanoja pelko ja ahdistus.

Pelko on tunne, jonka tarkoituksena on suojella meitä vaaralta. Pelko on varsinkin aiemmin ollut ihmisen lajinkehityksen ja -säilymisen kannalta elintärkeä tunne ja on sitä toki edelleen. Pelko auttaa meitä reagoimaan vaarallisessa tilanteessa nopeasti ja suojaamaan sekä itseämme että muita.

Aivoihimme ja kehoomme on sisäänrakennettu järjestelmiä, jotka auttavat meitä reagoimaan uhkaan salamannopeasti.

Ohimenevät pelot kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen. Esimerkiksi vierastaminen 6-12 kuukauden iässä on lähes kaikille vauvoille yhteinen reaktio. Taaperoikäiset lapset pelkäävät usein pimeää ja leikki-ikäiset erilaisia mielikuvitusolentoja kuten kummituksia. Kouluikäiset lapset saattavat pelätä uudelleen vanhemmista eroamista sekä esimerkiksi sairastumista, kun taas nuoruusiässä yleistä on sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä jännittäminen. Oleellista on, kykeneekö lapsi tai nuori peloistaan huolimatta toimimaan ikäiselleen sopivalla tavalla ja pääseekö lapsi peloistaan irti iän myötä.  

Pelon taustalla on niin sanottu ”taistele tai pakene” -reaktio, joka on yhteinen kaikille eläimille ja jonka tarkoituksena on suojella vaaralta. Aistiessamme vaaran kehomme reagoi tahdostamme riippumatta valmistamalla meitä joko taisteluun tai pakoon. Tällöin muun muassa sydämen syke tihenee, hengitystiet avartuvat ja verenkierto lihaksissa lisääntyy. Monelle tuttu esimerkki taistele tai pakene -reaktiosta ovat kissat; pelästyessään lähes millisekunneissa kissan karvat nousevat pystyyn, kissa hypähtää korkealle ja juoksee pakoon.

Pelon tunne on siis hyvin kehollinen kokemus. Tilanteissa, joissa emme koe todellista taistelua tai pakenemista vaativaa uhkaa, kehomme ei pysty hyödyntämään lisääntynyttä hapensaantia aiheuttaen lisää fyysisiä reaktioita kehoomme. Tällaisissa tilanteissa kehon voimistuvat reaktiot tulkitaan usein viesteiksi siitä, että pelko on todellinen ja itseasiassa saatamme alkaa välttämään kyseisiä tilanteita osittain myös siksi, ettemme halua kokea yhtä suurta pahanolon tunnetta kehossamme uudelleen.

Pelko voi nykymaailmassa yltyä joskus liialliseksi pelon kohteeseen ja todelliseen uhkaan nähden, jolloin se alkaa häiritä normaalia elämää. Kuten mikä tahansa tunne, myös pelon aste vaihtelee. On normaalia jännittää jonkin verran esimerkiksi luokan edessä esiintymistä tai pelätä korkealla paikalla lähelle reunaa menemistä.

Jos pelko kuitenkin nousee pelon kohteeseen ja siitä aiheutuvaan uhkaan nähden hyvin voimakkaaksi ja aiheuttaa pelättävän asian tai tilanteen välttämistä, voidaan pelon ajatella olevan liiallinen.
lapsen pelot ja ahdistuneisuus
Jos pelko nousee pelon kohteeseen ja siitä aiheutuvaan uhkaan nähden hyvin voimakkaaksi ja aiheuttaa pelättävän asian tai tilanteen välttämistä, voidaan pelon ajatella olevan liiallinen

Lapsen pelot ja ahdistuneisuus häiriönä

Pelko on siis normaali ja tarpeellinen tunne, mutta voimistuessaan liian suureksi se voi alkaa häiritä elämää huomattavasti, jolloin sitä voi alkaa pitää ongelmana tai jopa häiriönä. Lapsen pelot ja ahdistuneisuus ajatellaan häiriöksi siinä vaiheessa, kun ne alkavat vaikuttaa huomattavasti lapsen arkipäiväiseen elämään yleensä kapeuttamalla sitä eli estämällä lasta tekemästä joitakin asioita, joita hän joko haluaisi tehdä tai joita hänen kuuluisi pystyä tekemään.

Pelot ja ahdistuneisuus aiheuttavat siis välttelyä tiettyjä tilanteita tai asioita kohtaan. Esimerkiksi paniikkikohtauksista kärsivä ihminen saattaa alkaa vältellä ostoskeskuksia ja elokuvateattereita paniikkikohtausten pelossa tai koiria pelkäävä lapsi yksin ulkona liikkumista.

Pelot ja ahdistuneisuus vaativat puuttumista siinä vaiheessa, kun ne alkavat häiritä lapsen kykyä ikätasoiseen toimintaan perheessä, kavereiden kanssa, harrastuksissa tai koulussa.
lapsen pelot ja ahdistuneisuus
Lapsen pelot ja ahdistuneisuus ajatellaan häiriöksi siinä vaiheessa, kun ne alkavat vaikuttaa huomattavasti lapsen arkipäiväiseen elämään.

Mitä ahdistuksen ja pelkoherkkyyden taustalla on?

Toiset meistä ovat synnynnäisesti ikään kuin herkempiä ahdistumaan kuin toiset ja tämä herkkyys on usein perinnöllistä. Ahdistusherkän lapsen vanhemmissa tai lähisukulaisissa on usein ihmisiä, jotka ovat olleet jossakin elämänvaiheessaan itse ahdistusherkkiä tai ovat olleet sitä läpi elämänsä.

Tällainen tunneherkkyys ei ole pelkästään huono asia, vaan se voidaan nähdä myös voimavarana. Evoluutiopsykologisesti voidaan ajatella, että ahdistusherkät ihmiset ovat olleet esimerkiksi heimojen selviytymisen kannalta erittäin tärkeitä, koska tällaiset ihmiset kykenevät aistimaan uhkaavan vaaran muita herkemmin.

Synnynnäisen herkkyyden lisäksi ahdistuneisuuden kehittymiseen vaikuttaa myös lapsen elämänkokemukset ja muilta opitut mallit. Joidenkin lasten kohdalla pelko ja ahdistuneisuus liittyvät johonkin todelliseen pelottavaan kokemukseen. Tunneherkät lapset aistivat ja oppivat ympäristöstään herkästi asioita ja saattavat esimerkiksi ylitulkita hyvää tarkoittavan opettajan muistutukset bakteerikaudesta ja käsien pesun tärkeydestä tarkoittamaan, että sairastumisen todennäköisyys on hyvin suuri ja sairastuminen itsessään suuri uhka. Lapsi tulkitsee luonnollisesti myös herkästi vanhemman reaktioita ja signaaleja.

Ahdistuneisuuden taustalla voi siis olla

  • synnynnäinen tunneherkkyys
  • lapsen elämänkokemukset ja
  • muilta opitut mallit.

Mitä ihmisen mielessä tapahtuu ahdistuneena?

Pelkoja, ahdistusta ja huolia käsitellessä on tärkeää oppia tunnistamaan pelon taustalla olevia ajatusmalleja. Tämä on tärkeää, koska ajatuksemme ja tulkintamme tilanteista vaikuttavat tunteisiimme ja toimintaamme. Vielä tärkeämmäksi huoliajatusten tunnistamisen tekee se, että pelätessämme jotakin ajattelussamme tapahtuu usein virhe.

Seuraava kaavio auttaa hahmottamaan ajatuksissa tapahtuvia virhetulkintoja sekä ajatusten, tunteiden ja toiminnan yhteyttä:

Sama tilanne voi herättää meissä monenlaisia ajatuksia ja niiden kautta erilaisia tunteita ja toimintaa – esimerkiksi näin:

lapsen pelot ja ahdistuneisuus

 

Ajatuksillamme on siis suuri merkitys siihen, mitä tunnemme ja miten toimimme. On siis tärkeää oppia tunnistamaan omia ajatuksiamme ja haastamaan niitä. Omien ajatusten tunnistaminen ei ole kuitenkaan helppoa ja se vaatii harjoittelua!

Ajattelussa tapahtuvat virhetyypit:

Ikään katsomatta ihmiset tekevät pelon tunteen vallassa seuraavanlaisia virhetulkintoja:

  • Tyyppi 1: Arvioimme pelottavan asian todennäköisemmäksi kuin se on
    • Jos esimerkiksi pelkäät lentokoneita, ajattelet luultavasti, että lentokoneen tippumisen todennäköisyys lomamatkallasi on etukäteen noin 90% ja 100% siinä hetkessä, kun olet astumassa koneeseen. Todellisesti lentokoneen tippumisen todennäköisyys on hyvin, hyvin pieni ja todella harvinainen. Niin harvinainen, että esimerkiksi Boeing 777 -lennolla Hongkongista Los Angelesiin todennäköisyys koneen putoamiseen on yksi yli neljästä miljoonasta; eli vaikka matkustaisit lennolla päivittäin seuraavien 11 146 vuoden aikana, selviäisit siltikin todennäköisesti onnettomuuksitta (lähde: Am I Going Down? – lentopelkoisille tehty aplikaatio, joka laskee lento-onnettomuuksien todennäköisyyksiä).

 

  • Tyyppi 2: Arvioimme pelottavan asian seuraukset pahemmiksi kuin ne olisivat
    • Lapsi saattaa esimerkiksi jännittäessään esitelmän pitämistä luokan edessä ajatella, että jos hän epäonnistuu kaikki tulevat muistamaan sen ikuisesti ja kiusaamaan häntä päivittäin seuraavan vuoden ajan. Todennäköisempää kuitenkin on, että kukaan ei välttämättä edes huomaa mahdollista virhettä esitelmöinnissä tai jos huomaa, niin siitä tullaan luultavasti muistuttamaan maksimissaan parin päivän ajan.
Kun ajatuksiaan oppii tunnistamaan, voi niiden todenperäisyyttä alkaa haastaa ja etsiä niille vaihtoehtoisia, todenmukaisempia tulkintoja.
lapsen pelot ja ahdistuneisuus
On tyypillistä arvioida pelottavat asiat todennäköisimmiksi ja niiden seuraukset pahemmiksi kuin ne todellisesti ovat

Puhuttaessa peloista tulee muistaa, että pelko on pohjimmiltaan tärkeä ja hyväksyttävä tunne, joka on tarpeellinen meille kaikille. Kaikki pelot eivät missään nimessä ole haitallisia, lapsen pelkoreaktiot tulee ottaa tosissaan eikä pelon ilmaisua tule pyrkiä sammuttamaan. Jos pelon kohde tai voimakkuus on kuitenkin tilanteeseen nähden liiallinen, voi olla hyvä lähteä tarkastelemaan lapsen pelkoon liittyviä ajatuksia sekä omia reaktioitaan vanhempana lapsen osoittaessa ahdistusta.

Pelkojen taustalla oleva herkkyys voidaan myös nähdä voimavarana, joka oikein kanavoituna voi kehittää lapsesta esimerkiksi vastuullisen ja hyvällä tapaa varovaisen ihmisen.

Tarvitseeko lapsi ulkopuolista apua pelkoihin ja ahdistukseen? Mielenterveystalon huolinavigaattorin avulla voit arvioida lapsesi hoidon tarvetta ja löytää oman kuntasi palvelut!

Kirjoittajasta

Katri Rockas on työskennellyt pitkään lasten ja perheiden parissa lastenpsykiatrialla Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Päijät-Hämeen keskussairaalassa sekä Helsingin kaupungin perheneuvolassa. Katri on työssään mm. ohjannut lapsille ja vanhemmille tarkoitettuja ahdistuksenhallintaryhmiä.

Lue myös:

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

Kommentoi

css.php