Lapsen kuolemapuheet

with 2 kommenttia

Mä haluan kuolla! Toivon, etten olis  koskaan syntynytkään! Mä tapan itteni!

Ei ole montaakaan asiaa, joka hätkähdyttää ja järkyttää vanhempaa niin kuin oman lapsen kuolemapuheet. Tuli tällainen lausahdus sitten ilmiriidan keskellä vihaisena ovia paiskoessa tai itkuisena illalla sängyssä peiton alta, se pysäyttää vanhemman miettimään.

Mitä lapselle pitäisi sanoa? Miten tulisi reagoida? Otanko vakavasti vai olenko, kuin en olisi kuullutkaan?

On hyvä tietää, että niin kauhealta kuin kuolemapuheet oman lapsen suusta tuntuvatkin, ilmiö ei ole kovin harvinainen. Monet lapset puhuvat kuolemastaan silloin, kun he ovat voimakkaan tunteen vallassa, joskus hätkähdyttääkseen muita, joskus tuodakseen esiin valtavan epätoivoista oloaan.

Varsinaisesta itsetuhoisuudesta on harvoin kyse, mutta puheet on silti syytä ottaa vakavasti.

kuolemapuheet

Kuolemapuheet ja sisäinen puhe

Sisäinen puhe tarkoittaa puhetta, jota itsellemme jatkuvasti puhelemme. Sisäisen puheen sävy muuttuu sen mukaan, mitä milläkin hetkellä tunnemme.

Iloisena sisäinen puhe on kepeää ja hyväksyvää (”vitsi, kun onnistuin hyvin”), vihaisena kielteistä ja aggressiivista (”hiton idiootit taas sekaantuvat mun suunnitelmiin ja pilaavat kaiken”), surullisena epätoivoista (”vihaan itseäni, epäonnistun aina kaikessa”).

Etenkin lapsella sisäinen puhe ja ulkoinen puhe kertovat usein samaa tarinaa, eli se mitä lapsi sanoo kertoo usein siitä, mitä hän itselleenkin puhelee ja miltä hänestä tuntuu.

Kuolemapuheet kertovat siis aina siitä, että lapsesta tuntuu todella pahalta. Sisäinen puhe on todennäköisesti myös hyvin synkkää sillä hetkellä, mikä entuudestaan voimistaa epätoivoisia ja surullisia tunteita.

Lapsen kuolemapuheiden äärelle on syytä aina pysähtyä ja auttaa lasta selviämään voimakkaan tunteen kanssa.

On hyvä muistaa, että tunteet tulevat ja menevät. Hyvin voimakaskaan tunne ei ole itsessään vaarallinen, se menee ohi. On kuitenkin todella tärkeää olla tietoinen, mistä näin voimakkaat tunteet kumpuavat ja tuleeko niistä olla enemmän huolissaan.

Keskustelun avaaminen

Lapsen kuolemapuheet on syytä ottaa vakavasti. Yrittäähän lapsi joka tapauksessa viestittää sinulle, että hänellä on hätä. Vaikka hätä olisikin vanhemman näkökulmasta pieni (esimerkiksi lapsi ei pääse harrastuksen kevätjuhlaan), on syytä tunteeseen vastata rauhallisesti ja ottaa se tosissaan.

Mikäli lapsen puheet jättää huomioitta tai sanoo lapselle ”höpö höpö, älä puhu tuollaisia”, lapsi tulkitsee, ettei hänen tunteensa ole tärkeä vanhemmalle ja pahimmassa tapauksessa voi tulkita, ettei hän itse ole vanhemmalle tärkeä.

Kun lapsesi puhuu kuolemastaan, hengitä ensin syvään, jotta pysyt rauhallisena. Sitten voit ottaa tunteen vastaan sanomalla jotakin tyyliin ”Oho, onpas sinulla todella paha mieli, jutellaanko siitä?” Voit myös tarjota lapselle lohtua ja syliä tai kysyä, mikä voisi helpottaa lapsen mieltä.

Kysele avoimin mielin, mistä lapsen puheet kumpuavat. Onko kyse hetkellisestä liian voimakkaasta tunnekokemuksesta, vai onko lapsella jo pidempään ollut epätoivoisia tai jopa itsetuhoisia ajatuksia. Yrittäkää yhdessä ymmärtää, mistä on kyse ja mitä lapsi tarvitsee.

Auta lasta ymmärtämään sitä, että voimakkaan tunteen ottaessa vallan, voi tulla olo, että haluaisi kuolla, vaikkei niin rauhallisessa tilanteessa ajattelisikaan.

Lasta voi myös auttaa tuomaan tunteitaan esiin muilla tavoilla, esimerkiksi sanoittamaan epätoivoa, vihaa tai surua. Hyvistä tunnesäätelytaidoista on apua sekä voimakkaiden tunnekokemusten että vaikeiden elämäntilanteiden kanssa.

Mitä vanhempi lapsi on, sitä monimuotoisempia asioita kuolemapuheiden takana on. Etenkin nuoruusiässä itsemurha-ajatukset voivat herkästi kertoa sellaisesta pahoinvoinnista, mihin nuori tarvitsee ulkopuolista tukea. Nuori ei välttämättä itsekään tiedosta, mihin kaikkeen pahoinvointi liittyy ja ajatukset saattavat olla keskittyneet itsetuhoiseen käyttäytymiseen.

Jos lapsi puhuu itsetuhoisuudesta, voit yrittää kysellä häneltä, onko hän suunnitellut satuttavansa itseään, jotta saisit paremman kuvan tilanteen kiireellisyydestä ja vakavuudesta.

kuolemapuheet

Arvioi vaara

Tunnesäätelyyn kuuluu ajatus siitä, että tunteiden ollessa hyvin voimakkaita, aivot menevät ikään kuin pois päältä, ja tulee sanotuksi ja tehdyksi asioita, jotka jälkikäteen kaduttaa. Siis esimerkiksi ison riidan keskellä huudettu ”tapan itseni” uhkaus voi kieliä siitä, että lapsen vihantunne kärjistyi niin voimakkaaksi, että sen säätely ei enää lapselta onnistunut. Rauhoituttuaan vanhemmalla ei välttämättä ole lapsesta enää mitään huolta.

Mikäli lapsen kuolemapuheet kuitenkin toistuvat useissa tilanteissa pidemmän ajanjakson aikana, se tarkoittaa sitä, että lapsi tarvitsee tukea. Lapsella voi olla huono itsetunto, hän voi olla masentunut tai hänellä voi olla hankala tilanne koulussa. Esimerkiksi lapsen kohtaama koulukiusaaminen voi tulla esiin, kun lähtee avaamaan lapsen epätoivoisia tunteita ja ajatuksia.

Jos lapsesta ei ole välitöntä huolta, hän voi saada tukea esimerkiksi perheneuvolasta tai koulun oppilashuoltoryhmästä.

Mikäli sinulla on huoli siitä, että lapsi voisi satuttaa itseään, on syytä toimia nopeasti. Lapsen voi aina viedä erikoissairaanhoidon päivystykseen, jossa lapsen tilaa on arvioimassa ammattilaisia ja apua on saatavilla heti. Tarvittaessa myös hätänumeroon soittamalla saa apua välittömästi.

Jos sinulla jää vähänkään epävarma olo lapsesi voinnista, hae ulkopuolista tukea! Ajatusten vaihtaminen ammattilaisen kanssa usein jo auttaa ja tarvittaessa psykologi tai lääkäri voi arvioida lapsen vointia ja tuen tarvetta. Koskaan ei kukaan hae turhaan tukea.

Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa? Kommentoi alle! Jos ajattelet kirjoituksesta olevan hyötyä muillekin, jaa sitä eteenpäin! FamilyBoostia voi seurata myös Facebookissa ja Twitterissä. Mukavaa, kun löysit seuraamme!

 

kuolemapuheet

Hyvät tunnetaidot suojaavat lasta vaikeissakin elämäntilanteissa. Mikäli kaipaat tukea lapsen tunnesäätelytaitojen kehittymiseen, osallistu suositulle verkkokurssille!

kiukkukohtaukset

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Follow Julia Pöyhönen:

Julia Pöyhönen on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

2 Kommenttia

  1. just-us
    | Vastaa

    Kiitos tästä <3 Todella hyvään saumaan tuli tämä kirjoitus. Justiin ollaan kamppailtu 1.- ja 3.luokkalaisten lastemme kanssa tämän asian äärellä. Viimeksi tänään kielsin lasta puhumasta tuollaista, koska en tiennyt mitä sanoisin ja tuntui itestä pahalta.

    • Psykologi Heidi Livingston
      | Vastaa

      Hei just-us, kiitos kommentista. Toivottavasti koit tämän tekstin hyödylliseksi ja olette saaneet tarpeen mukaan myös muuta tukea. Toivotaan, että tilanne helpottuu pian!

Kommentoi

css.php