Lapsen kieltäminen ja rajojen asettaminen

Lapsen kieltäminen ja ein sanominen ovat teemoja, jotka usein puhututtavat lapsenkasvatukseen liittyen. Ohjeistukset vaihtelevat äärilaidasta toiseen: jotkut ovat sitä mieltä, että ei-sanan sanomista olisi vältettävä viimeiseen saakka, kun taas jotkut väittävät, että ein sanominen on yksi kasvatuksen kulmakivistä. The FamilyBoost päätti pistää lusikkansa tähän soppaan. Lue ajatuksiamme siitä, miten, milloin ja miksi lapsen kieltäminen ja ein sanominen kannattaa.

Aivan ensiksi on hyvä muistaa, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla vanhempi. Me The FamilyBoostissa uskomme aidosti, että tapoja olla vanhempi on yhtä monta kuin vanhempaakin. Ei ole mahdollista antaa täsmällisiä saatika sitten yleispäteviä neuvoja siihen, milloin juuri sinun perheessä lapsen kieltäminen kannattaa ja miten juuri sinun lapselle on hyvä asettaa rajoja. Toivomme kuitenkin, että saat tästä tekstistä vinkkejä ja ehkä uutta näkökulmaa kasvatustyöhön ja arjen tilanteisiin lapsen kanssa.

Lapsen kieltäminen

Rajojen asettaminen ja myönteinen kasvatustyyli

Kieltäminen ja ein sanominen liittyvät läheisesti rajojen asettamiseen. The FamilyBoostin vanhemmuuskäsityksen mukaan lapsen on turvallisinta kasvaa ja kehittyä silloin, kun vanhempi asettaa riittävän selkeät rajat lapselle. Kannatamme myönteistä kasvatusta, jossa lasta kasvatetaan positiivisella asenteella ja lapsen onnistumiset saavat suuremman painoarvon kuin epäonnistumiset.

Myönteinen kasvatustyyli on kovaa vauhtia yleistymässä, ja oman kokemukseni mukaan moni vanhempi kokee nykyään tärkeänä esimerkiksi lapsen kehumisen. Mitä eroa sitten on myönteisellä kasvatuksella ja niin sanotulla vapaalla kasvatuksella? Nämä kaksi ovat selkeästi erilaisia vanhemmuustyylejä, ja merkittävänä erottavana tekijänä niissä on juurikin rajojen asettaminen ja tarvittaessa lapsen kieltäminen. Myönteinen kasvatustyyli pitää sisällään turvallisen rajojen asettamisen.

On siis mahdollista kasvattaa lasta siten, että pitää kiinni sekä rajoista että myönteisestä asenteesta lasta kohtaan!

Kun lapsi oppii liikkumaan ja erityisesti silloin, kun lapsi oppii kävelemään, kieltojen määrä yleensä moninkertaistuu. Yhtäkkiä lapsi ehtiikin joka paikkaan kun vanhempi vain räpäyttää silmiään. Taaperoikäinen ei vielä päätä kovinkaan monesta asiasta itse, mutta on innokas tutkimaan ja kokeilemaan erilaisia asioita – tämän vuoksi kieltoja tulee niin paljon. Alle kouluikäisellä lapsella rajat ovat usein aika selkeät (liittyen esimerkiksi siihen, miten kadulla kävellään, mihin saa mennä, mihin esineisiin kotona saa koskea). Lapsen kasvaessa myös rajojen asettaminen muuttuu asteittain neuvottelevampaan suuntaan, ja murrosikäisen kanssa on jo hyvin tärkeää ottaa hänen mielipiteeensä huomioon, kun sovitte yhteisistä säännöistä.

Miten asettaa rajoja?

Kun perheessänne on selkeät säännöt, lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan, mikä luo osaltaan turvallisuuden tunnetta. Myös sinä vanhempana tiedät, mitä lapselta odotat. Kieltämistä ei tarvitse yrittää väkisin vältellä, mutta se on vain yksi tapa asettaa lapselle rajoja. Jotkut vanhemmat ajattelevat, että säästelevät kieltoja niihin kohtiin, kun se on ehdottoman tärkeää (lapsi on esimerkiksi tekemässä jotakin vaarallista), sillä pelkät kiellot yksinään kärsivät nopeasti inflaation. Mitä muuta sitten voi tehdä?

  • Kehollinen ohjaus. Aina pelkkä sanallinen kielto tai kehotus ei yksinään ole tehokas. Varmista, että sinulla on lapseen katsekontakti ennen kuin sanot asiasi. Pienemmän lapsen voi myös ohjata lempeän fyysisesti esimerkiksi olkapäästä tai kädestä pitäen pois kielletystä toiminnasta.
  • Huomiottajättäminen. Valitse taistelusi! Jotta arki ei menisi jatkuvaksi huomautteluksi, kannattaa pienemmät ärsyttävät käytökset jättää yksinkertaisesti huomiotta ja suunnata sen sijaan myönteinen huomio lapseen heti silloin, kun hän toimii toivotulla tavalla.
  • Harhauttaminen. Huomiottajättämisen ohjella harhauttaminen on usein toimiva tapa saada lapsi lopettamaan kielletty toiminta. Harhauttaminen toimii taaperoikäisten lasten kohdalla, mutta ei juuri sitä vanhemmilla. Suuntaa lapsen huomio tietoisesti johonkin muuhun hänelle mielenkiintoiseen asiaan.
  • Käskyn esittäminen myönteisessä muodossa. Rajoja voi vetää tehokkaasti kielellisesti myös ei-sanaa käyttämättä. Sen sijaan, että kiellät lasta tekemästä jotakin, sanokin hänelle sen toiminta, jota toivot hänen tekevän. Esimerkiksi: ”älä pyöri tuolilla” → ”istu rauhassa peppu tuolissa”, ”älä ota sitä” → ”laita se takaisin ja tule tänne minun viereeni”.

Lapsen kieltäminen – periaatteita

  • Määritä säännöt. Ota hetki aikaa ja mieti joko yksin tai puolisosi kanssa, mitkä ovat teidän perheen säännöt, joista haluat lapsen pitävän kiinni. Mitkä ovat sellaisia asioita, joissa kieltäminen on ehdottoman tärkeää? Esimerkiksi: vaaratilanteet, toisten satuttaminen ja esineiden rikkominen.
  • Pysähdy, ennen kuin kiellät. Muista, ettet voi eikä sinun tarvitse kontrolloida lapsen jokaista liikettä. Lapsi tekee päivittäin varmasti paljon sellaisia asioita, joita et itse tekisi tai jotka sinua ärsyttävät. Ennen kuin kiellät lasta, mieti, onko lapsen tekemä asia määrittelemiesi sääntöjen joukossa. Jos ei (ja jos lapsi ei ole vaaraksi itselleen tai muille), mieti, voisiko käytöksen jättää huomiotta.
  • Ole johdonmukainen. Älä kiellä vain jotakin sanoaksesi. Kun kiellät, ole valmis pitämään siitä kiinni. Tämän periaatteen toteutumisessa auttaa, kun pidät kaksi ensimmäistä periaatetta mielessäsi!
  • Muista, että kieltäminen ja siitä aiheutuvat pettymykset eivät ole vaarallisia. Vanhemman tehtävänä on asettaa rajoja ja lapsen tehtävänä on kapinoida niitä vastaan! Ota lapsen pettymyksen tunne vastaan ja tarjoa hänelle lohtua. Sinun ei kuitenkaan tarvitse perääntyä asettamastasi rajasta.
  • Muista myös muut rajojen asettamisen tavat. Pelkkä ein sanominen ei useinkaan ole kovin tehokas tapa saada lapsi lopettamaan jokin kielletty toiminta. Pienen lapsen voi ohjata lempeästi olkapäästä pois kielletystä toiminnasta ja koittaa kiinnittää lapsen huomio johonkin toiseen asiaan. Isommankin lapsen kohdalla kannattaa miettiä ein sanomisen lisäksi, että annat lapselle käskyn siitä, mitä toivot hänen tekevän (sen sijaan, että sanot ”älä hypi sohvalla”, voitkin sanoa ”istu alas sohvalle, kiitos”). Lapsi pystyy omaksumaan käskyn nopeammin, kun se on myönteisessä muodossa asetettu.

Lopuksi

Lapsen kieltäminen on yksi tapa asettaa lapselle rajoja. Ei-sanan sanomista ei siis tarvitse pelätä, joskin jatkuva ein hokeminen ei yleensä ole kovin palkitsevaa vanhemmalle ja saattaa aiheuttaa negatiivista ilmapiiriä perheessä. Sinun ei siis tarvitse kieltää lasta vain kieltämisen vuoksi. Pidä kuitenkin mielessäsi, että lapsella on turvallisinta, kun asetat rajat, joista olet valmis pitämään kiinni, vaikka lapsi näitä vastaan kapinoisikin. Lapsen kieltäminen opettaa lapselle myös syy-seuraussuhteita.

Vinkki! Uhmaikäinen lapsi harjoittelee oman tahdon ilmaisemista ja tahdonilmaisut ovat usein hyvinkin voimakkaita. Parivuotias ei kuitenkaan saa vielä päättää kovinkaan monesta asiasta, mikä luonnollisesti turhauttaa lasta. Mieti, mitkä ovat niitä asioita, joista lapsi saa päättää ja sanoita ne myös lapselle. Leikki on yksi sellainen alue, jolla lapsi saa harjoitella päätöksentekoa turvallisesti. Voit sanoa lapselle: ”Mitä sinä haluaisit leikkiä ruuan jälkeen yhdessä? Sinä saat päättää!”

***

Kiinnostuitko rajojen asettamisesta siten, että perheessä säilyy myönteinen ilmapiiri? Tutustu TaitoBoosti-verkkovalmennukseen!

 

Kerro kaverille:
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+
Follow Psykologi Heidi Livingston:

Heidi Livingston on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

2 Kommenttia

  1. Hanna Nuortila
    | Vastaa

    Hei, onko teiltä mahdollisuus saada apua parisuhteeseen? Vai onko se vanhemmille tarkoitettu voimaboosti juuri siihen tarkoitettu?

    • Psykologi Heidi Livingston
      | Vastaa

      Moi Hanna,
      Kiitos kysymyksestä! Meillä ei tällä hetkellä ole suoraan parisuhteen avuksi tarkoitettua kurssia, vaikka suunnitelmissa kyllä 🙂 TaitoBoostissa käydään läpi erilaisia kasvatuskeinoja, ja yhteinen kasvatuslinja ja vanhempien parisuhde on teemana yhdellä viikolla. Fokus on kurssilla enemmän kuitenkin kasvatuksessa kuin parisuhteessa. Mutta jos riitaa tulee juuri kasvatuskysymyksistä, voi TaitoBoostia hyvin suositella yhteisen kasvatuslinjan löytämisen avuksi! VoimaBoosti taas on enemmän vanhemman hyvinvointia yksilönä lisäävä verkkokurssi.

Kommentoi

css.php