Jankuttaminen kuriin!

with Ei kommentteja
Vanhemman kysymys: Miten päästä eteenpäin tilanteessa, jossa lapsi alkaa jankuttaa jotain tiettyä asiaa, esimerkiksi lähtötilanteessa? Vaikka kuinka yritän selittää ja perustella ja järkeistää, niin tulos on, että jankutus jatkuu pahimmillaan huudon ja raivon kera. Useimmiten tilanteessa raivostuu myös äiti jota ei kuunnella. Miten saada tilanne päättymään ilman huutoa?

Kiitos kysymyksestä! Jankuttaminen ja kuvaamasi tilanne on varmasti jokaiselle vanhemmalle tuttu. On kuitenkin eroja siinä, kuinka paljon lapset jankuttavat. Jankuttamiseen liittyy muun muassa temperamenttipiirteet (esimerkiksi taipumus jumiutua) ja se kuinka hyvin lapsi asettuu rajoihin.

Jotkut lapset haluavat olla tilanteen tasalla aivan kaikessa ja saattavat vastustaa hyvin pieniä ja yllättäviäkin asioita (esimerkiksi, että lähtö puistosta tapahtuu ennen kuin lapsi on ehtinyt hypätä keinusta haluamallaan tavalla).

Jankuttamisesta saattaa herkästi tulla lapselle myös tapa tuoda omia mielipiteitään esiin, etenkin jos hän saavuttaa jankuttamisellaan haluamansa asian. Onneksi on paljon asioita, joita miettimällä vanhempi voi vaikuttaa lapsensa jankuttamiseen niin, että se alkaa pikku hiljaa vähentyä ja lopulta loppuu kokonaan.

jankuttaminen

Älä lähde jankuttamiseen mukaan

Lapset haluavat vaikuttaa omaan elämäänsä. Monella ei kuitenkaan ole vielä keinoja siihen, minkä vuoksi jankuttaminen voi olla lapsen ainoa keino yrittää tulla kuulluksi ja saada vaikutusvaltaa.

Jankuttaminen on kutsu neuvotteluun. Kärjistäen voisi sanoa, että lapset, joiden vanhemmat lähtevät jankutuskutsuun mukaan, oppivat jankuttamisen olevan tehokas keino saada haluamansa.

Joskus jankuttaminen voi olla oikeasti seurausta siitä, että lapsi haluaa ymmärtää paremmin, mistä tilanteessa on kyse luodakseen itselleen turvallisemman olon (esimerkiksi haluaa tietää tarkkaan, mitä tänään syödään, vaikkei vanhempi olisi vielä edes päättänyt asiaa). Tällainen korostunut tiedontarvekin kuitenkin voi kuormittaa vuorovaikutusta lapsen kanssa hyvin paljon ja sitä on syytä opetella vähentämään.

Yleensä kuitenkin jankuttaminen on yritys hämmentää ja harhauttaa vanhempaa, jotta saisi oman toiveensa toteutettua. Lapset ovat taitavia saamaan vanhemman epäilemään omia päätöksiään.

On hyvä yrittää muistaa pitää lapsi ajan tasalla siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu. Lapselle voi aina kerran selittää, mistä on kyse, esimerkiksi ”me syömme karkkia aina lauantaisin ja tänään on vasta torstai”. Tämän kommentin jälkeen on kuitenkin hyvä hiljentyä kokonaan, vaikka lapsi kuinka haastaisi sinut miettimään, miksi vain lauantaisin syödään karkkia ja onko suklaa oikeastaan edes karkkia, onko jotain haittaa jos syö useammin ja miksi isä söi eilen karkkia.

Voit tarvittaessa selittää lapselle kerran, mistä tilanteessa on kyse. Hyvin hyvin harvoin on tarpeen selittää asioita lapselle näissä tilanteissa juurta jaksaen, etenkään jos lapsi on kiihtynyt. Silloin kannattaa sanoa ”jutellaan tästä myöhemmin” ja pysytellä sen jälkeen hiljaa.

jankuttaminen

Luo selkeät säännöt ja toimintatavat

Selkeät säännöt ja toimintatavat auttavat monella tavalla arjenhallinnassa ja vähentävät myös jankuttamista. Kun lapsi oppii, että asiat tapahtuvat samalla tavalla päivästä ja viikosta toiseen, hän tietää, että näin tämä nyt menee, vaikka mä kuinka yrittäisin vaikuttaa asiaan.

Mitä selkeämmät tavat perheessä on toimia eri tilanteissa, sitä vähemmän lapselle jää tilaa jankuttamiseen. Toki sinnikäs lapsi saattaa silti yrittää jankuttamalla vaikuttaa arkeensa, mutta vanhemman on hyvin paljon helpompaa todeta: ”näin meillä toimitaan”.

Mieti mihin tilanteisiin jankuttaminen eniten liittyy ja mieti niitä lapsen kannalta, tietääkö hän mitä tilanteissa tapahtuu? Voisiko näistä tilanteista tehdä etukäteen vielä selkeämpiä lapselle?

Huomiottajättäminen

Oman huomion suuntaaminen on yksi tehokkaimmista kasvatuskeinoista, jonka hallitsemalla voi oikeastaan aika kattavasti vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen.

Huomion suuntaamisen suuri salaisuus on tässä: kiinnitä huomiota siihen, mitä haluat nähdä lapsen toiminnassa lisää.

Yksinkertaisimmillaan sanottuna, jos et halua lisätä lapsesi jankuttamista, älä kiinnitä siihen mitään huomiota. Kuitenkin tämä on käytännössä toki aina haastavampaa kuin paperilla…

Varo valtataistelua

Jankutukseen liittyy usein valtataistelutilanne lapsen ja vanhemman välillä, aikuinen haluaa toista ja lapsi haluaa toista. Jankuttaminen on keino saada oma tahto läpi. Valtataistelut ovat hyvin yleisiä lapsiperheissä. Ne eivät kuitenkaan ole rakentavia ja johtavat usein huutoon ja pahaan mieleen. Ne eivät myöskään opeta lapselle rakentavia keinoja toimia muiden kanssa yhteistyössä. Tämän vuoksi valtataistelutilanteita kannattaa pyrkiä vähentämään.

Tärkeintä valtataisteluiden vähentämisessä on huomata, että on ajautumassa valtataisteluun tai että on jo keskellä sitä. Kun tämän huomaa, on hyvä vanhempana ottaa henkisesti (ja ehkä fyysisestikin) askel taaksepäin ja miettiä mitä tilanteessa tapahtuu. Mitä lapsi haluaa? Mitä minä haluan? Mikä on tässä tilanteessa tärkeää?

Yksi yllättävä ja ehkä vähän oudoltakin kuulostava keino saada valtataistelutilanne päättymään mukavasti on antaa lapselle hieman valtaa. Usein valtataistelutilanteissa vanhemmat pitävät hyvin tiukasti kiinni omasta kannastaan, koska he eivät halua opettaa lapselleen, että auktoriteetin vastustaminen on ok. Tämä on tärkeä näkökulma ja siitä on hyvä pitää osaltaan kiinni.

On siis tärkeää, minkälaista valtaa lapselleen antaa. Yleensä ei ole järkevää antaa lapselle periksi. Kuitenkin, kun lapsi kokee saavansa tilanteessa hieman valtaa, hän astuu ulos poterostaan ja on valmiimpi yhteistyöhön. Tällöin tilanne saadaan purettua ilman sen kärjistymistä huutoon ja ylilyönteihin.

jankuttaminen


Otetaan tähän esimerkki.

On lähdön hetki leikkipuistosta. Olet varoittanut lastasi lähdöstä etukäteen ja kun lähdön hetki tulee, lapsi ei tee elettäkään lähteäkseen mukaasi.

Kävelet määrätietoisesti lapsen luokse, otat häntä kädestä ja lähdet viemään kohti puiston porttia. Lapsi pistää jalat veteläksi, selän kaarelle ja läsähtää nurmikolle huutamaan dramaattisesti kaikki raajat heiluen vihaisesti. Kaikki puistossa olijat kääntyvät katsomaan teitä.

jankuttaminen

Sanot lapsellesi tiukasti: ”Nyt lähdetään!”

Lapsi vastaa kiljuen: ”EI!” ”Miksi meidän pitää lähteä?” ”Ei meidän tarvitse käydä kaupassa!” ”Minulla ei ole edes nälkä!”. ”Ei meillä ole edes kiire”.

Tässä vaiheessa huomaat olevasi valtataistelutilanteessa.

Hengität syvään ja hiljenet miettimään vaihtoehtojasi. Tiedät, että lapsesi on kova luu ja valmis taistelemaan kanssasi hamaan loppuun asti. Tiedät, ettet voi antaa lapsellesi periksi, vaan teidän on lähdettävä kotiin. Mietit, miten voisit antaa lapsellesi hieman valtaa, jotta saat hänet yhteistyöhön kanssasi.

Odotat, kunnes lapsi rauhoittuu ja makaa hiljaa maassa.

Sanot: ”Huomaan, että haluaisit jäädä vielä puistoon” ”Jäiköhän sinulla jokin asia kesken, minkä olisit halunnut saattaa loppuun?”

Tulkitset lapsen hiljaisuuden merkiksi orastavaan yhteistyöhön.

”Meidän pitää lähteä, mutta ehdin odottaa sen verran, että voit hypätä keinusta pois niin, kuin harjoittelit. Sen jälkeen meidän pitääkin mennä juoksujalkaa portille, kuinkakohan kovaa jaksat juosta?”

Lapsen temperamentista riippuen seuraava reaktio on herran hallussa. Unelmatilanteessa saat lapsesi kuitenkin yhteistyöhön ja hän pystyy kasvojaan menettämättä seurata sinun malliasi kompromissin tekoon ja puistosta lähtö sujuu mukavalla tavalla, ehkä jopa naurun kanssa.


Tämä tekniikka valtataistelun purkuun vaatii luovuutta ja kärsivällisyyttä, eikä ole missään nimessä helppoa. Tässä voi kuitenkin harjoittelun avulla tulla todella hyväksi ja silloin on aina taskussa yksi hyvin tehokas kasvatuskeino enemmän.

Muista, että jankuttaminen on usein kutsu neuvotteluun: ”kuule minua, tämä asia on minulle juuri nyt tosi tärkeää!”. On hyvä miettiä, miten lapsi kokisi, että hän tulee kuulluksi silloinkin, kun toimitaan vanhemman haluamalla tavalla.

Muistilista jankuttajan vanhemmalle:

  • Huomaa jankuttamistilanne
  • Hiljene
  • Astu askel taakse
  • Hengitä
  • Mieti mitä lapsesi haluaa? Mitä sinä haluat?
  • Mieti voiko lapselle antaa tilanteessa valtaa?
  • Miten voit viestittää lapselle, että huomaat hänen tarpeensa?
  • Jatka keskustelua lapsen kanssa, kun olet tehnyt suunnitelman jatkosta ja kun lapsi on rauhoittunut
  • Kiitä itseäsi!

Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa? Minkälainen tapa toimii mielestäsi parhaiten jankuttamisen vähentämiseen? Kommentoi alle! Jos ajattelet kirjoituksesta olevan hyötyä muillekin, jaa sitä eteenpäin! FamilyBoostia voi seurata myös Facebookissa ja Twitterissä. Mukavaa, kun löysit seuraamme!

 

Mikäli kaipaat lisää apua jankuttamisen kanssa tai tietoa tehokkaista kasvatuskeinoista,

joilla lisätä yhteistyötä ja lapsen toivottua käytöstä,

lue lisää suositusta verkkokurssistamme!jankuttaminen

Kerro kaverille:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
Follow Julia Pöyhönen:

Julia Pöyhönen on perheiden kanssa työskentelyyn erikoistunut psykologi.

Latest posts from

Kommentoi

css.php